Juhannus on puolen vuoden tilinpäätös – ”Politiikassa ei pysähdellä, vaikka ministerit lomailevat”

Tämä on suomalaisen osa. Päivät ovat alkaneet lyhentyä, yöt pidentyä. Tuskin kesä oli tullut, kun se jo alkoi kallistua kohti loppuaan. Koikkalaisen perusvire on silti myönteinen: vietetään nyt juhannus ensin alta pois. Ensin juhlitaan, sitten setvitään juhlinnan ohessa esille nousseet pitkäaikaiset ongelmat ja väärinkäsitykset.

Koikkalaiselle juhannus on yhtäläinen joulun kanssa. Se on aina puolen vuoden tilinpäätös ja sopiva hetki arvioida uuden kauden näkymät.

Siinä ei tarvita paperia eikä läppäriä. Siinä tarvitaan hiljentynyt juhannusyö, hyvä puutarhatuoli, kuuma saunankiuas, koivunlehtien tuoksu ja riittävä määrä mieluiten suomalaista perustuotantoa olevaa juomaa. Huolta ylilyönneistä ei ole. Sen takaa – ei viisastuminen, vaan korkea ikä.

Jos oikein tiukaksi menee, lähipiiri voi arvioida jälkikäteen juhannuksen viettäjän kunnon. Tähän saakka raportti on ollut suurin piirtein tällainen: suurimman osan illasta juhlija oli hyväntuulinen, kertoi vanhoja vitsejä, yritti tanssahdella ja ymmärsi lähes kaiken, mitä puhuttiin ja vetäytyi säälliseen aikaan kiltisti yöpuulle. Samoja aikoja kukahti myös käki viimeisen kerran.

Onhan niitä jo nähty, juhannuksia. Joskus on ollut helleaalto, mutta yhtä usein on saanut kaivaa esiin saappaat, villapaidan ja toppatakin. Vettä on satanut tasapuolisesti jokaisen niskaan, mutta myös aurinko on armollisesti lämmittänyt ympäri vuorokauden.

Ei ole mitään yhtä jäljittelemätöntä kuin suomalainen juhannus. No, ehkä kyykkä ja talkkuna-annos viilin kera. Vientituotteiksi niitä ei saa eikä pidä edes yrittämän. Kaikki on otettava vastaan ja nautittava paikan päällä vain Suomen maaperällä.

Keskikesällä Suomi lomailee, mutta ei enää niin samanaikaisesti kuin ennen. Meno on ollut pakko aikatauluttaa muun maailman kanssa eikä Suomi ole siinä pelissä ensimmäisenä ehtoja sanelemassa.

Juhannus ei pysäytä politiikkaa

Politiikassa ei pysähdellä, vaikka ministerit pätkälomailevat. Kaikella on myös hintansa. Kokoomus otti vaalivoiton, mutta sen puheenjohtaja Petteri Orpo joutui pallolaajennukseen sydämen sepelvaltimotukoksen takia. Varoituksen saivat ennen kaikkea vihreät, jolle tuli takkiin tasaisesti ympäri maan. Suurin nöyryytys oli, että Helsingissä puolue putosi selvästi kakkoseksi.

Aihetta hurraahuutoihin ei ole demareillakaan. Laiha lohtu on, että Helsingin seuraava pormestari on tunnettu oikeistodemari Juhana Vartiainen. Asiassa on valitettavasti vain sellainen pieni särö, että hänet valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi jo keväällä 2015.

Jussi odottaa ja kakkospiikki koronavirusta vastaan on saatu. Yötön yö on täynnä taikaa, mutta varo palavaa kokkoa. Siinä voi mennä muutakin kuin housunpersus. 

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.