”Kaksoisehdokkuus tuoksahtaa – Jokainen tietää sen kuitenkin olevan puhdasta ääntenkeruuta puolueen piikkiin”

”Eräillä ei vaali-innostus lopu: Samaan syssyyn he jatkavat eduskuntavaaleista eurovaaleihin, vaikka tulivat jo valituiksi eduskuntaan”, kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

"Eräillä ei vaali-innostus lopu: Samaan syssyyn he jatkavat eduskuntavaaleista eurovaaleihin, vaikka tulivat jo valituiksi eduskuntaan", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.
(Päivitetty: )
Teksti: Koikkalainen

Kevät sai ja kohta on kesä. Kovat ovat eduskuntavaalien jälkimainingit. On tyrkyä nyt ja runsain mitoin liikkeellä porukkaa, jolla on – ainakin omasta mielestään – kyvyt kansakunnan vaativimpiin tehtäviin. Sillä ei ole aikaa perinteisiin kevät- ja kylvötöihin. Se odottaa kännykkä kourassa soittoa. Toivottavasti isänmaa kutsuu.

Paljon on Suomessa naureskeltu sitä, että Ukrainan uudeksi presidentiksi valittiin koomikko ja presidenttiä aiemmin vain näytellyt Volodymyr Zelenskyi. Koikkalainen on varmalta taholta kuullut, että on naurua riittänyt toisinkin päin. Ukrainassa nauretaan, että Suomessa laitettiin vielä paremmaksi: kansaa edustamaan valittiin joulupukki.

Joulupukki on tietysti hyvä ehdokas ja valintanakin kohtuullinen. Joulupukilla on nimeä, on karismaa, on monipuolinen työkokemus, kykyä asioida ihmisten kanssa ja on valmiina suuri kannattajajoukko, jolla tosin ei ole vielä äänioikeutta. Joulupukin valinta on silti ristiriitaista. Enemmistö kansasta on sitä mieltä, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Olemassa olematon äijä istuu nyt kuitenkin eduskunnassa yhtenä kahden sadan joukossa. Nimi on Ari Koponen ja puolue perussuomalaiset.

Koikkalainen ei ota kantaa siihen, onko joulupukin valinta kansanedustajaksi hyvä tai huono ratkaisu. Oleellista on, että eduskunta hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla hänen tietonsa ja taitonsa. Äkkipäätä esiin nousevat tietysti arktinen yhteistyö sekä joulupukin kotikentän Lapin kaikinpuolinen kehittäminen.

Joulupukilla voisi olla jotain tuoretta vinkkiä kansanedustajien ns. joululahjarahojenkin käyttöön. Näitä budjetin lisämäärärahoja on jaettu muutama kymmenen miljoonaa euroa ja ne ovat aina olleet kansanedustajille mieluisaa jaettavaa puolueesta riippumatta. Niillä kansanedustaja saa äänestäjiensä keskuudessa hyvää näkyvyyttä, jossa kelpaa paistatella. Ne ovat hetkiä, jolloin kansanedustaja on hillotolpalla eikä kusitolppana. Ammatinvalintakysymys.

Eräillä ei vaali-innostus lopu. Samaan syssyyn he jatkavat eduskuntavaaleista eurovaaleihin, vaikka tulivat jo valituiksi eduskuntaan. Molemmat vaalit ajoittuvat kerran 20 vuodessa samalle keväälle. Nyt on se aika.

Kaksoisehdokkuus tuoksahtaa. Se suorastaan haisee, vaikka sitä on yritetty puoltaa hyvinkin farisealaisin sanankääntein. Jokainen tietää sen kuitenkin olevan puhdasta ääntenkeruuta puolueen piikkiin. Ehdokkaalla ei ole mitään tarkoitusta ottaa tehtävää vastaan.

Entisessä maailmassa näitä koukeroita vielä hiukkasen hävettiin. Nyt se on avointa kauraa, josta ei olisi edes puhuttu, jos siitä ei olisi noussut julkista äläkkää. Asiahan on aivan selvä: jos joku on äänestetty eduskuntaan, hänen kuuluu sinne myös mennä ja vastata äänestäjille antamiinsa lupauksiin.

Ainoa, mitä äänestäjä voi nyt tehdä, on olla äänestämättä kaksien äänten kalastelijoita. Nimiä on 14 ja monet painavasta päästä, mutta Koikkalainen ei ilkiä niitä edes ääneen sanoa. Eiköhän se selviä muitakin teitä.

Tätä uumoiltiin, mutta silti se oli yllätys: eduskunta meni uusiksi. Uusia kasvoja sinne tuli peräti 83 eikä iso osa lähtijöistä suinkaan poistunut talosta vapaaehtoisesti. Karu oli etenkin sinisten kohtalo: koko sakki laitettiin pihalle viiden istuvan ministerin johdolla. Siihen ei ole enää paljon sanomista. Supliikkimiehetkin olivat hiljaa.

Elämä jatkuu. Ei nahkurin orsilla, vaan uusilla uurnilla tavataan.

X