Rautasaappaat kaikkosivat Baltiasta: ”Vapaus ei ole saavutettavissa vain asein – yhtä tärkeä on kansojen yhtenäinen tahto”
”Baltian ketju oli huikea väkivallaton voimannäyttö”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Millaista on, kun oma maa on vuosikymmenet vieraan vallan miehittämä? Baltian maissa se kipeästi tiedetään, mutta Suomikin sai kokea ison naapurinsa Neuvostoliiton vaikutukset omalla tavallaan. Taiteilua oli sekin.
Miltä tuntuu, kun naapurin jättiläinen alkaa ensin voida huonosti ja sitten tukahtuu?
Latviassa, Liettuassa ja Virossa sekin on ollut tuskallisen tuttua. Kokemuksia rautasaappaista on kaikissa Baltian maissa useammalla sukupolvella.
Baltian ihmisketju ulottui Tallinnasta Vilnaan
Niitä aikoja voidaan nyt onneksi vapaasti muistella.
Elokuussa 1989 eli 35 vuotta sitten syntyi kolmessa maassa yli 600 kilometriä pitkä poikkeuksellinen muodostelma.
Se oli Baltian ihmisketju.
Yhtenäinen ketju yhdisti Viron, Latvian ja Liettuan pääkaupungit. Se ulottui Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.
1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku olivat Euroopassa muutosten aikaa. Neuvostoliitto natisi viimeisillään, ja sen vaikutusvalta romahti.
Berliinin muurikin murtui marraskuussa 1989.
Jopa kaksi miljoonaa ihmistä
Baltian ketjussa jopa kaksi miljoonaa ihmistä piti yhtenäisenä joukkona toisiaan kädestä.
Rauhanomaisella mielenilmauksella pyrittiin Baltian maiden itsenäisyyden palauttamiseen. Taustana oli se, että samana päivänä 50 vuotta aikaisemmin 23. elokuuta 1939 Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto oli tehneet Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Se taas merkitsi Baltian maiden itsenäisyyden loppua.
Ajan ilmapiiriä on ehkä nyt vaikea ymmärtää.
Ihmisketjukin syntyi oloissa, joita leimasi pelko, mutta myös uhmakkuus. Vaarana oli jopa väkivalta.
Provokaatioita ei tapahtunut. Mielenilmaisu sujui niin kuin pitikin. Rauhanomaisesti.
Vapauden kaipuu
Baltian ihmisketju oli merkki Neuvostoliitolle. Se ei jättänyt epäselväksi, mitä Baltian kansat yhdessä janosivat.
Ne janosivat vapautta.
Ihmisketjukin osoitti, että vapaus ei ole saavutettavissa vain asein. Yhtä tärkeä on kansojen yhtenäinen tahto.
Miehittäjä ei voinut myöskään väittää, että ketju olisi ollut läntisten voimien masinoima imperialistinen hyökkäys Neuvostoliittoa kohtaan. Ihmiset olivat mukana spontaanisti.
Yksi ketjun avainhenkilöistä oli nyt 84-vuotias Marju Lauristin.
Hän oli se, joka Tallinnan Pitkän Hermannin tornista kehotti ihmisiä ottamaan toisiaan kädestä.
Kaja Kunnaksen (Helsingin Sanomat 21.8.2024) haastattelemalla Lauristinilla ei ole harhakäsityksiä nyky-Venäjänkään hallinnosta. Sen olemusta ei hänen mukaansa etenkään kauempana lännessä tajuta.
”He eivät ymmärrä, että totalitaarisen järjestelmän kanssa ei voi sopia. Se ottaa käden ja myöhemmin vielä päänkin.”
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.
Lue myös: Venäjä housut kintuissa – Nöyryytys Kurskin alueella syö suurvaltaa