Keskustan kannatus laskee – Onko Annika Saarikolla mahdoton tehtävä?
”Jos totta puhutaan, ei Katri Kulmunille paljon aikaa annettu. On kohtuutonta ajatella, että ihmeen voisi tehdä vuodessa”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Viikonloppuna tapahtui taas. Ei se silti varsinainen jysähdys ollut, että Annika Saarikosta tuli keskustan uusi puheenjohtaja. Katri Kulmuni sai väistyä vain vuoden rupeaman jälkeen. Ensin meni alta ministerinpalli, sitten kädestä puoluejohtajan nuija.
Jos totta puhutaan, ei Katri Kulmunille paljon aikaa annettu. On kohtuutonta ajatella, että ihmeen voisi tehdä vuodessa. Olosuhteet kääntyivät häntä vastaan. Sattumatkin murjoivat eikä kaikkia koetteleva koronavirusepidemia suinkaan tekemisiä helpottanut.
Ehkä ollaan hyvän maun rajoilla, kun naisesta puhuttaessa käytetään sanaa kananlento, mutta sitä Kulmunin puheenjohtajakausi kuitenkin oli. Yritys ei missään vaiheessa oikein ottanut tulta. Ehkä syynä oli se iso tarina, että keskustan ei olisi ollenkaan pitänyt mennä surkean vaalitappion jälkeen hallitukseen. Toinen yhtä suuri syy kananlentoon olivat Kulmunin henkilökohtaiset ominaisuudet: hän ei ole suurten joukkojen sytyttäjä eikä hän ulosanniltaankaan edusta Kummelin termein parasta A-ryhmää.
Keskustan johtoon lennokkaampi johtaja
Vaikka Annika Saarikko on ihmistyyppinä lennokkaampi, voi kysyä, onko hänelläkin edessään mahdoton tehtävä. Keskustan kannatus on koko ajan ollut laskeva. Ei se Timo Soinin termein vielä ihan takiaispuolue ole, mutta entiset agraari-Suomen mahtiajat ovat auttamatta takanapäin. Puolue ei ole kunnolla päässyt kiinni varsinkaan suuriin kaupunkeihin. Valitettavasti vain – keskustan kannalta – suomalaiset ovat kasautuneet niihin. Mikään ei viittaa siihen, että tilanne jotenkin muuttuisi.
Petteri Orpo jatkaa läpihuutojuttuna kokoomuksen puheenjohtajana. Uho Sanna Marinin (sd.) hallitusta vastaan kasvaa. Elina Lepomäen valinta puolueen varapuheenjohtajistoon on myös merkki linjan koventumisesta: enää ei riitä pelkkä suunsoitto. Rahoja eri suuntiin avokätisesti jakelevan hallituksen on yksinkertaisesti kaaduttava.
Jokavuotiset kurkien kokoontumisajot
Politiikka kiinnostaa aina, mutta first things first. Koikkalainen kuulosteli vain toisella korvalla, mitä puoluekokouksissa tapahtui. Silmä hiukan näki ja toinen korva kuuli vielä tarkemmin, mitä Pyhämaan ulkoluodoilla viikonloppuna tapahtui. Siellä olivat jokavuotiset kurkien kokoontumisajot. Kohtsillään on näiden komeiden lintujen taas aika suunnata nokkansa kohti etelää. Auroja kootaan jo ja nuorimmaisille, tämän kesän poikasille, on vielä opetettava, miten pitkä ja raskas muuttomatka voidaan sujuvimmin tehdä.
Lintujen syysmuutossa on aina jotain suurta, komeaa ja pysäyttävää. Siinä on sekaisin rannalle jäävän ikävää ja halua päästä mukaan aavan meren tuolle puolen. Sen verran Koikkalaisella on kuitenkin vielä järkeä päässä, ettei ole yritystäkään tehdä tässä asiassa – eikä monessa muussakaan – putineita. Kurjet lentäkööt kohti Pohjois-Afrikkaa aivan rauhassa. Siellä odottavat etelän aurinko ja lihavat sammakot.
Hyvää matkaa, kurjet. Ei täälläkään ole pakko rannalla ruikuttaa. Voi mennä myös metsään. Se on punainen. On ollut hyvä puolukkakesä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.