Koikkalainen: Enää ei herätä kukko vaan pörssisähkön hinta

Tämä tapa on uusi, mutta tuttu kymmenille ellei sadoille tuhansille sähkökriisin keskellä kamppaileville suomalaisille.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

Tämä tapa on uusi, mutta tuttu kymmenille ellei sadoille tuhansille sähkökriisin keskellä kamppaileville suomalaisille.
Teksti:
Koikkalainen

Ennen aamulehtien lukua Koikkalainen katsoo, mikä on pörssisähkön hinta. Vettä sataa ja musta ja kurja on aamuyö, mutta valokin pilkahtaa: juuri nyt hinta on vain 0,01 senttiä kilowattitunnilta.

Onneksi on elämä mennyt. Ennen iloitsi aidosti, kun herätessä oli kaunis varhainen pakkasaamu, maisemat valkoiset ja ilma tyyni. Nyt riittää, että puunlatvat heiluvat. Se on merkki, että tuulimyllyt pyörivät ja tasoittavat sikakalliin sähkön hintaa.

Ei olla liikkeellä yksin, kun Koikkalainen napsauttaa kahviveden kiehumaan ja läppärin sekä kännykän latautumaan. Samaan aikaan hyrähtävät kymmenissä tuhansissa suomalaiskodeissa pesukoneet ynnä muut sähköhärpäkkeet käyntiin. Se on vakiintunut tapa, mutta myös keino säästää edes hiukan lämmitys- ja muissa energiakuluissa.

Nyt on hyvä aamu. Kun kello siirtyy neljästä viiteen, kilowattituntinen pörssisähkön hinta nousee 0,01:stä 0,03:een. Kelpaa mainiosti jatkaa keinovalossa aamun lehtien lukua.

Useimmat uutisista ovat olleet netissä jo eilen. Painettuinakaan ne eivät parane.

Sydän kadoksissa

Sota jatkuu Ukrainassa. Taloja sortuu, siviilejä kuolee, sadoittain sotilaita kaatuu järjettömissä taisteluissa molemmin puolin rintamaa.

Näkyy Venäjän joukkojen komentajakin taas vaihtuneen. Yrmy kenraali on vaihdettu Syyrian teurastajan tilalle. Hän on mies, jonka kasvoja ei hymy valaise. Maitokin happanee kipposissa hetkessä viiliksi, kun hän astuu taloon.

Kukaan ei tiedä, mitä näillä miehillä – ja etenkään heidän käskijöillään – on sydämen paikalla. Ehkä heilläkin on sydän, mutta heidän tekonsa eivät ainakaan sitä erityisemmin rasita.

Nämä miehet toimivat kaukana taistelukenttien ravasta, verestä ja paskasta. Heillä ei mielikuvitus ehkä riitä sen tajuamiseen, minkälainen on jälki, kun satojen kilometrien päästä ammuttu ohjus osuu elävään maaliin.

Ehkä jälki ei edes kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, kysymys on lähinnä ammatillinen.

Onko tappajan takana ihminen?

Voi jopa olla, että nämä tappajat ovat kotioloissa täysin toisia ihmisiä. Mamman kutomat villasukat jaloissa he istuvat kiikkustuolissa takkatulen ääressä ja heidän polvillaan keikkuvat pellavapäiset lapsenlapset.

Yhtään ei pappaa kiusaa, vaikka vaippaikäiset ottavat häntä tukasta kiinni ja repivät määrätietoisesti hänen kor­viaan irti päästä.

Ainoa, mikä kenraalipappaa hiukan harmittaa, on se, että loma on lopuillaan. Huomenna pitää taas olla taistelukarttojen ääressä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

Lue myös: Millainen sähkösopimus on nyt sähköyhtiöiden toimitusjohtajilla? Näin kertovat sähköpomot Lahdesta, Turusta ja Vantaalta

X