Koikkalainen kysyy: Kenen potti, asiakkaan vai sijoitusneuvojan?

Kevät tulee, väkisinkin. Mutta pakko on ottaa välillä vähän rauhallisemmin.

Parhaiten se onnistuu hyvässä äijäporukassa.

Koikkalainen kävi katsomassa kevään etenemistä entisessä Bromarvin kunnassa läntisellä Uudellamaalla. Jo muutaman vuoden se on ollut osa Raaseporin kaupunkia.

Lunta sateli, vanhan lumen surmaa, ja yritettiin siinä porukalla hiukan tehdä rankasavottaakin, mutta kyllä se enemmän meni puheiksi kuin varsinaisiksi sankariteoiksi. Saaristolaiskonjakkikin maistui.

Bromarv on komeaa seutua mutkaisine teineen ja merenlahtineen. Voi vain kuvitella, mitä se on sitten, kun aurinko paistaa, vedet välkehtivät ja lehtipuut vihertävät. Porukkaakin liikkuu kylänraitilla hiukan enemmän kuin maaliskuussa.

Pitihän siinä käväistä paikallisessa trattoriassakin, Spiltanissa. Anders Collinin – muistattehan: karhunampuja Martti Kitunen stannade, siktade och sköt – ruotsinkirjasta Koikkalainen muistelee, että suomeksi nimi voisi olla Pilttuu.

Spiltan on osuva nimi viihtyisälle pikkuravintolalle, joka on rakennettu entiseen pankkikonttoriin. Kassaholvikin on tietysti tallella.

Näitä on nähty isommissakin kaupungeissa. Sama se, minne ihmiset rahansa kantavat. Kassaholviin se lopullisesti päätyy joka tapauksessa.

Siinä olikin sopiva aasinsilta. Kun Koikkalainen ajeli takaisin kotiinpäin, niin autoradio kertoi Finanssivalvonnan pankkien sijoitusneuvonnasta antamista julkisista varoituksista ja sakoista.

Ne olivat tuntuvat. Nordealle miljoonan, OP Helsingille 400 000, Alexandrialle 90 000 ja Investiumille 20 000 euron huomautus siitä, että niiden iäkkäille ihmisille suuntaamassa sijoitusneuvonnassa on ollut karkeita ylilyöntejä ja puutteita.

Miten sen nyt kansankielellä sanoisi? Vanhuksilta ei ole perinteiseen tapaan varastettu kadulla käsilaukkua ja viety rahoja, vaan kaikki on tapahtunut siististi sisätiloissa konttorissa.

On vain myyty sellaista, mitä iäkäs asia-kas ei ole ymmärtänyt edes ostaneensa.

Rajanveto on näissä asioissa tietysti vaikeaa. Saman tien voisi kuitenkin unohtaa sen, että pankit olisivat sijoitusneuvonnassaan liikkeellä pyyteettömästi ja valvomassa sataprosenttisesti vain asiakkaan etua.

Pankkitoiminta on bisnestä. Hienosti pukeutunet sijoitusneuvojat ovat omalla ja pankin asialla. Se on heidän työtään. He saavat siitä palkkansa ja pankit kasvavan osan tuloksestaan.

Jokin roti pitäisi kuitenkin olla. Olisiko naivia ehdottaa tasapuolisuutta, kultaista keskitietä?

On Koikkalaistakin pyydetty vaivaksi saakka erilaisiin sijoituspalavereihin. Kun eräs nuori ja sitkeä puhelinmyyjä soitti seitsemännen kerran, Koikkalainen suostui lähinnä säälistä sisäänheittäjän ehdottamaan tapaamiseen.

Sovittuna ajankohtana Koikkalainen tapasi itse pankkiirin. Hän oli ihan kelpo nuorimies hivenen nukkavierussa puvussaan. Valitteli alkuun kiirettä, seuraava asiakas kuulemma odotti jo. Sitten rupateltiin kaikenlaista, mutta itse asia oli hoidettu äkkiä.

Koikkalainen oli yrittänyt sanoa samaa jo sisäänheittäjälle. Yliliikeneviä rahoja on surkkian vähän.

Oli Koikkalaisella kysyttävänä yksi konkreettinenkin ongelma. Vastauksen pankkiiri kaivoi älypuhelimestaan. Tulikohan se googlettamalla?

Raha löytää rahan luo sijoitusneuvonnassakin. Kenen raha ja mihin pussiin?