Koikkalainen: Maa kiljuu vettä ja Paavo-koira käy lähellä kuolemaa

Onko se reilua, että kyyn henki säästetään, mutta silti se tai joku sen lajitovereista puraisee pientä Paavo-koiraa?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

Onko se reilua, että kyyn henki säästetään, mutta silti se tai joku sen lajitovereista puraisee pientä Paavo-koiraa?
Teksti:
Koikkalainen

Murheelliselta näyttää luonto. Nurmikot ruskettuvat, koivut kellastuvat, omenapuut tiputtavat raakileita. Lupaavia mustia pilviä keikkui viikonloppunakin taivaalla, mutta ne purjehtivat ohi. Maa kiljuu vettä.

Kerrotaan heti päälle sekin, että enää ei rima tärise: Suomessa on virallisesti raportoitu yli 100 000 koronavirustartuntaa. Tuhannen virukseen kuolleen raja ylittyy kohta. Tää korutont’ on kertomaa, sanoisi runoilija.

Koronan taloudellisia seurauk­sia on kartoitettu. Tulos ei ole ylläri. On käynyt niin kuin elämässä yleensäkin. Heillä, joilla on mennyt hyvin, menee entistäkin paremmin. He, joiden elämä on ollut kriisirajalla kituuttamista ennen pandemiaa, jatkavat selviytymistaisteluaan niin kuin ennenkin. Ongelmia on kasautunut lisää.

Pikku-Paavo kohtasi kyyn

Koikkalainen kertoi alkukesästä vanhan tallin alle asettautuneesta kyystä. Koikkalainen ei tapa kyitä, vaan valitsee strategian, että systemaattinen häirintä – ei fyysinen, vaan kolistelu, tärinät, runsas liikkuminen ym. – antavat otuksen ymmärtää ympäristön vaihdon tärkeyden. Homma ilmeisesti toimi. Kyy häipyi maisemista, mutta voi myös olla, että sen nappasi pihapiirissä saalistanut kettu.

Takapakkia tuli silti. Muutama kilometrin päässä olevalla rantamökillä kyy yllätti Koikkalaisen tyttären dreeverinpennun Paavon, 5 kk. Kuolemakin uhkasi, mutta muuttui kolmen-neljän päivän toipumisprosessiksi tiputuksia myöten. Kyy meni menojaan, Paavo ihmetteli turvonneine päineen elämänmenoa, mutta on taas tolpillaan.

Järki vastaan tunne

Sataprosenttisen varmasti ei liikkeellä ollut sama tallinalusen kyy. Kysymys kuuluu silti yhä, mitä myrkyllisten kyitten kanssa pitäisi tehdä. Jotkut ovat sitä mieltä, että joka ainoalta kiinni jääneeltä käärmeeltä – tarhakäärmeitä myöten – vain nirri pois, niin hyvää tulee. Ja jos mahdollista, niin samaan syssyyn myös hyttyset ja paarmat pois ihmisiä kiusaamasta, niin maailma on kaikille paljon parempi paikka. Onkohan? Kaikille?

Nämä ovat vaikeita ja ristiriitaisia asioita. Järki sanoo toista kuin tunne. Eikä ole yhtään helpompaa, kun joutuu vierestä katsomaan pikku-Paavon kärsimyksiä. Elämä onneksi jatkuu. Paavo touhuaa taas. Metsän aluskasvillisuuden sekaan luikahtanut kyykin on nyt vaaroille altis altavastaaja. Myrkyt on käytetty. On pakko kehityttää uudet. Se vie jonkin verran aikaa.

Koikkalaisen rintamamiestalon pihamaalla möyrittiin syksyllä ankarasti, kun maahan kaivettiin maalämpökaivo. Suuri oli murhe ­siitä, miten kaivuri kohtelee ­karhunvatukoita ja valtoimenaan vellonutta syysasteri­plänttiä.

Elämälle kiitos! Karhunvatukat rehottavat taas ja syysasterit rauhoittavat mielen. Somaa on pienen ihmisen seurata ötököitten ilonpitoa. Sekaan mahtuu jokunen suuri ajatuskin.

Lue myös: Koikkalainen: Kun Janne vielä säät ennusti

X