Koikkalainen pakinoi: ”Mikä karkote toimii, kun mökille junttautuvat sukulaiset, anopit, hiiret, rotat, maa-, pelto- ja työmyyrät?”

Kummasti mieli ilahtuu, kun suomalainen pääsee maistelemaan harvinaista herkkua, auringonpaistetta. Nyt sitä on saatu. Rutkasti. Kokonainen viikko. Takana on myös äitienpäivä, joka oli paikoittain historiallisen lämmin.

Sen verran on jo nähty tavallisiakin kevätkesän normipäiviä, että ei tätä ihanuutta suomalainen kerralla usko. Pakko on nipistää itseään, kun aurinko vain paistaa, linnut ahertavat, luonto viheriöi ja leikattu nurmikko tuoksuu vahvana nenään.

Vähemmästäkin ikääntyneempikin äijänkäppänä on kuin juuri kesälaitumelle päästetty koulupoika.

Tässä hurmassa ei nyt niin kauhean raskaalta tunnu, vaikka kaikesta etukäteiskohkaamisesta huolimatta euroviisuissa tuli taas takkiin.

Se on suomalaisen osa. Hirviö pärjäsi sen yhden kerran, mutta Monsterit eivät.

Ei siitä kannata pulttia ottaa. Ei elämä ole pelkkiä euroviisuja. Ei se ole haitarimusiikkiakaan. Eikä pelkkiä suomalaisia tangojakaan tai humppaa.

Ei elämä ole myöskään pelkkää MM-jääkiekkoa. Onni ja Suomi-pojan otteet siellä ainakin vaihtelevat, vaikka tämänkertaisista Tanskan MM-kisoista ei olekaan tätä kirjoitettaessa lopullista tietoa.

Suuret maat eivät ole Suomelle ongelma, pienet ovat. Olisiko vikaa asenteissa?

First things first, sanoi Koskelan Vilhokin, Ville Vaitelias. Suomen kielellä tosin, mutta asiasisältö oli aivan sama.

Kesäisten päivien myötä on mökkikausikin avattu. Oletko sinä jo tarkistanut, että kaikki on mökillä kunnossa ja ettei siellä ole sinun lisäksesi muita asukkaita? Takavuosilta muistuu mieleen tarina Korkeasaaren eläintarhan entisestä johtajasta Seppo Turusesta.

Seppo Turunen meni vaimoineen mökille. Jo pihalla he haistoivat oudon ja vastenmielisen hajun. Syy selvisi pian: näätä oli tehnyt pesän poikasilleen räystään alle välikatolle.

Kutsumaton vieras piti saada pikimmiten pihalle. Häkää, välikaton remontti, jotain kättä pidempää, systemaattista häirintää?

Mikään vaihtoehto ei tuntunut toimivalta eikä oikein sopivaltakaan. Näätä oli asettautunut tukevasti taloksi eikä ollut merkkiäkään siitä, että se suunnittelisi muuttoa.

Eräänä päivänä Turunen istuskeli terassilla ja avasi radion. Kanava oli oikea. Juuri sillä hetkellä YleX pauhasi tuutin täydeltä rockia. Jo näkyi rakosesta näädän naama. Se kurkkasi räystään alta vähintäänkin kummissaan – ja kantoi hetken kuluttua poikasensa pois.

Sen pituinen se. Näätäongelma oli ratkaistu. Sen jälkeen vain kanavan vaihto – ja mökillä kaikki hyvin.

Näätä on kesäasukkina harvinaisuus. Oravia sen sijaan nurkissa on liiankin kanssa. Kokemusta ei ole siitä, mikä musiikki oraviin puree. Sopisiko 1950-luvun nuorisomusiikki tai 1920-luvun paheellinen jatsi? Entä räppi, Aikamiesten Iltatuulen viesti tai Erkki Junkkarisen Kappale kauneinta Suomea?

Näätä- ynnä muissa häädöissä kaikki laillinen on sallittua. Sopii yrittää. Biisit eivät tästä maailmasta kovin äkkiä lopu.

Nettikeskustelussa näätäongelma laajeni kaikkiin kutsumattomiin vieraisiin. Mikä karkote toimii, kun mökille junttautuvat sukulaiset, anopit, hiiret, rotat, maa-, pelto- ja työmyyrät?

Viime mainitut ovat ainakin selvä tapaus.

Työmyyrä lähtee varmasti. Keino on yksinkertainen. Riittää, kun netti ei toimi. Jo lähti työmyyrä.

Eipä mennä kuitenkaan asioiden edelle. Sote-hommat ovat yhä ihan levällään. Siinä tohinassa ei katsella yhden eikä kahdenkaan näädän perään.