Koikkalainen pakinoi: ”Ihminen sietää muutoksia, mutta toivoo, että niitä tulisi vain tipotellen ja vain silloin, kun ne ovat todella tarpeellisia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia

Jotain outoa on nyt ilmassa. Ihmiset hymyilevät, aurinko posottaa, luonto viheriöi, hyttyset inisevät, kimalaiset pörräävät kukkivissa omena- ja luumupuissa ja marjapensaissa. Luonto herää, mutta myös luontainen epäluulo: jonain päivänä näistä alkukesän poikkeuksellisista namupäivistä tulee vielä lasku.

Koikkalaisen kotipihalla ei ole koskaan ollut asiaa kaunein kotipiha -kilpailuihin, mutta nyt onni suosii niitäkin, jotka eivät jaksa kaiken aikaa möyrytä perse pystyssä viljelysten kimpussa.

Pakolliset siemenet on laitettu maahan. Vain peruna ja sipulit odottavat vuoroaan, mutta ainakaan perunalla ei ole vielä kiire. Vanha kansa sanoo, että vasta Kustaan päivänä kesäkuussa maa on riittävän lämmin ja vielä kyllin kostea ottaakseen siemenperunat poveensa. Ja jos mahdollista, kala jokaisen viereen lannoitteeksi.

Kaupunkilaislukijoille Koikkalainen muistuttaa varmuuden vuoksi, että ei kannata kauhistella. Perunapeltoon siemenperunan viereen tipautettu kala on vanha tapa saatella se hyvään kasvuun ja satoon.

Toimii. Kokemusta on.

Merkillistä on nykymeno. Koikkalaisesta tuntuu, että asioita muutetaan vain muuttamisen vuoksi. Kun jotain on juuri oppinut, niin jo on joku pelle peloton keksinyt jonkin briljantin muutoksen. Tämä liittyy eritoten kaikkiin tietoliikenteeseen liittyviin härpäkkeisiin, mutta osataan se muuallakin.

Koikkalainen on varma, että kouhakkeita lukuun ottamatta jokainen ihminen on pohjimmaltansa laiskanpulskea konservatiivi. Ei se halua muutoksia. Se sietää ne, mutta toivoo, että niitä tulisi vain tipotellen ja vain silloin, kun ne ovat todella tarpeellisia.

Elävä elämä on muuta. Ei siinä paljon Koikkalaista eikä järkipuhetta kuunnella.

Minna Ala-Heikkilä kirjoitti Aamulehdessä, että joukko perinteisiä perunalajikkeita on katoamassa. Historiaa alkavat olla niin Matilda kuin Pitokin ja lähivuosina Van Gogh ja Rosamunda. Jopa Siiklin sanotaan poistuvan valikoimista.

Se olikin sitten siinä. Vähemmästäkin ihmisen elämästä lähtee pohja. Siikli historiaan! Vain Koikkalaisen kuolleen ruumiin yli – ja kala viereen.

Perinteisiä lajikkeita korvaavat muun muassa Annabelle, Bellarosa, Challenger, Melody ja Jussi. Ekspertit vakuuttavat, että ne ovat vähintään yhtä hyviä kuin vanhatkin.

Kuluttajien mieltymykset ja kasvitauditkin vaikuttavat. Olennaisinta on, että uudet lajikkeet tuottavat viljelijälle paremman sadon.

Lohdullista Aamulehden jutussa on, että Siiklin kohtalo ei ole sinetöity. Sillä on puolustajansa. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Asko Hannukkalan mukaan se on hyvä aikainen peruna.

Laiha lohtu taas on, että perunalajikkeiden geenit ovat tallessa geenipankissa. Niitä voidaan käyttää hyväksi kasvinjalostuksessa.

Se ei tässä konkurssissa paljon paina. Parempi yksi Siikli ruokapöydässä kuin sata kellarissa.

Terveiset Niinisalon Pohjankankaalta. Maailma muuttuu. Koikkalainen pääsi seuraamaan Panssariprikaatin johtamaa monikansallista Arrow 18 -harjoitusta. Mukana oli 3 200 henkilöä.

Karu on panssarimiehen arki. Ulkona on helle ja sisätiloissa kuuma, hienonhieno hiekka pöllyää ja tunkeutuu joka paikkaan; hiki lentää, maasto kytee, savu ja pakokaasut karheuttavat kurkut.

Yhteistyö sujuu. Mukana on tällä kertaa myös Nato, amerikkalaisia palkkasotilaita ja varusmiehiä Pohjois-Norjasta. Kieliongelmia ei ole. Tekniikkaa on monenlaista, mutta käsimerkitkin toimivat.

X