Koikkalainen: Sitten Sauli Väinämö Niinistö korjasi potin kuin Saksan jalkapallomaajoukkue konsanaan

Jaa kaverilleTilaa Seura

Maalla on taas presidentti. Viime kuukaudet olivat monenlaista vääntöä, mutta lopputuloksen suhteen kenelläkään ei ole nokan kopauttamista. Muiden tuhratessa Sauli Väinämö Niinistö tuli lopussa kuin Saksan jalkapallomaajoukkue MM-kisoissa ja korjasi potin. Elämä Mäntyniemessä jatkuu vanhaan malliin – vielä jonkin aikaa.

Kun tämän Seuran printtiversio on tilaajilla, Sauli Niinistö on jo ryhtynyt perustuslain mukaisesti virallisesti uuteen toimeensa. Aika on valitsemista seuraavan kuukauden eli helmikuun ensimmäinen päivä. Niinistö on antanut eduskunnan täysistunnossa juhlallisen vakuutuksen, minkä jälkeen eduskunnan puhemies on esittänyt hänelle eduskunnan tervehdyksen ja presidentti pitänyt puheen.

Se kaikki on Sauli Niinistölle jo rutiinia. Niin kuin tietysti sekin, että kunniakomppania on tarkastettu ja kansalle vilkutettu Presidentinlinnan parvekkeelta. Diplomaattikuntaakin on tavattu.

Niskassa Itä-Ukrainan sotaa, Krimin valloitusta ja Lähi-idän kuohuntaa

Sitten ei muuta kuin takaisin taas tutun sorvin ääreen.

Koska nämä ovat aina kuitenkin juhlallisia hetkiä, Koikkalainen ei riko tunnelmaa sanomalla, miksi Suomen pääministerin työtä kutsutaan. Sisällöllisesti sitä voi kyllä hyvin verrata myös presidentin työhön. Ei siinä vähällä pääse. Valinnat ovat vaikeita, ja oikeat päätökset tuskan takana.

Niskassa on Venäjää, Itä-Ukrainan sotaa, Krimin valloitusta, Lähi-idän jatkuvaa kuohuntaa ja loputtomia kansainvälisiä intrigejä, ilmastonmuutosta, pakolaisongelmaa, Euroopan unionin ongelmia, ikuista Nato-jaanaamista, Suomen jumbosijoja Euroviisuissa ynnä muuta ynnä muuta.

Presidentin postissa on hyvää sentään se, että sisäpolitiikassa pääsee vähemmällä. Se on ennen kaikkea pääministerin päänsärky. Pääministereitä kuluukin Suomessa samaan tahtiin kuin lapsenkasvoisia vänrikkejä jatkosodassa.

Katsokaa vaikka Juha Sipilän kasvoja ennen ja nyt. Sileäposkisesta ja viattomasta rivikansanedustajasta on tullut nuutuneen näköinen mies.

Hyvin on Sauli Niinistö ensimmäisen kuusivuotiskautensa leiviskän hoitanut ja vastuunsa ottanut. Ei hän ole sen sortin miehiä, jotka kukkoilevat asemallaan. Asemansa hän kyllä tietää, mutta päällimmäisenä hänellä ovat virkaan liittyvät vastuut, eivät edut.

Se on henkilökohtaista ominaisuutta, mutta myös varsinaissuomalaista kansanluonnetta: ensin asia ja siihen liittyvät velvollisuudet, sitten – mahdollisesti – muut.

Pienen maan presidentti ei kulje maailmalla kuin hunnien Attila: ruoho viheriöi oikein hyvin siellä, missä hän on tallustanut. Suurvaltojen johtajat voivat temmeltää, mutta Suomen presidentille riittää, että hän pitää päänsä.

Sekin on paljon ja vaatii taitoa ja päättäväisyyttä viestittää yksiselitteisesti, että Suomi on läntinen demokratia, oikeusvaltio, kansalaisyhteiskunta ja maa, jossa pidetään kiinni kaikkien ihmisoikeuksista, rotuun, varallisuuteen tai asemaan katsomatta.

Aina ei voi olla varma, meneekö pienen maan presidentin viesti perille, mutta Sauli Niinistö on ollut ensimmäisenä presidenttikautenaan aktiivinen sanansaattaja. Tapaamisia on ollut kaikkien suurvaltajohtajien kanssa, eikä hän ole ollut niissä takarivissä seitsemäs vasemmalta, vaan kasvoista kasvoihin tasavertainen keskustelukumppani.

Jo riitti! Koikkalainen ei kehu enää yhtään enempää, ettei mene ylisanoiksi. Ne ovat sitä paitsi turhia. Ne eivät pure kärsimättömien miesten Varsinais-Suomessa.

 

X