Sotauutisiin ei pidä turtua: ”Ihmismieli tarttuu hanakammin hyviin uutisiin – Huonoja uutisia ei vain haluta kuulla”
Ukrainan sota ei shokeeraa enää niin kuin Venäjän hyökätessä helmikuussa. Tämä näkyy esimerkiksi avustuksissa, joita kerätään Ukrainan hyväksi.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Paha ei saa aina palkkaansa. Tilanne hyvän ja oikean ja pahan ja epäoikeudenmukaisen välisessä kisassa on nyt mattinykäsmäisesti fifty-sixty. Miten tähän sijoittuu Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan? Ei pidä lisätä epäuskoa, mutta valitettavasti jäljet pelottavat.
Kun kriisi pitkittyy, kriisi vaikeutuu. Jo talvisodan mittaiseksi venyneessä Ukrainan sodassa on sotaväsymystä poukkoilevan rintaman molemmin puolin. Sama koskee myös molempien osapuolien taustajoukkoja.
Reaktio on luonnollinen. Sota vie voimat, ihminen väsyy, sodan tuomat ongelmat puuduttavat. Uskokin horjuu.
Väki turtuu
Sotauutisten seurannassa huomio kiinnittyy yhteen seikkaan. Mitä pidemmälle mennään, sitä hanakammin ihmismieli tarttuu hyviin uutisiin. Se haluaa saada vain ne tiedot, joissa omalla puolella menee hyvin. Viittaukset vihollisen menestykseen menevät taas helposti ohi. Torjunta toimii – tietoisesti tai tiedostamatta. Huonoja uutisia ei vain haluta kuulla.
Kokonaiskuva hämärtyy ja vääristyy. Kun haluaa kuulla vain hyviä uutisia, ei enää tiedä, mikä on oikea tilanne.
Venäjän sotakone jumputtaa nyt taukoamatta yötä päivää Itä-Ukrainassa. Suurvalta toimii massalla: tavaraa on taivaalla koko ajan. Miesvoimaakin se törsäisi samalla tavalla, mutta Ukrainan pelastukseksi sitä ei ole enää riittävästi. Kaatuneita ja haavoittuneita on paljon ja jäljellä olevat venäläiset sotilaat ovat menettäneet motivaationsa. Sodasta on tullut pakkosotaa.
Suomessa ei ole tarvinnut arvailla, kummalla puolella ovat sympatiat. Silti väsymys näkyy täälläkin. Sodan alkaessa avustustoiminta oli hyvin vilkasta ja rahaa tippui avustusjärjestöjen tileille ennen näkemättömästi miljoonia euroja. Nyt on hiljaisempaa. Sodan vastustamiseenkin on tullut arki. Innokkaimmatkin Ukrainan tukijat väsyvät.
Älä väsy
Ukrainan sota on puuduttavaa asemasotaa rintamilla ja rintamien takana. Punaisia mattoja ei levitellä, liput eivät liehu, torvisoittokunnat ovat hiljaa. Pikavoittoja ei tullut. Henkisesti voiton puolella on silti Ukraina. Ukrainalaiset puolustavat omaa maataan. Kotikentällään taisteleva on aina vahvemmalla. Se puolustaa omaansa. Se tietää, miksi ja minkä puolesta taistelee.
Tavalliselle ihmiselle oikea ja väärä ovat selviä asioita. Venäjä hyökkäsi, Venäjä laittaa armotta Ukrainaa maan tasalle siviiliuhreista piittaamatta. Venäjä on näyttänyt, mikä ukrainalaisia odottaa, jos Ukraina häviää. Iso osa maailman maista näkee sodan toisin. Sillä ei ole oikeaa ja väärää, se ei laske siviiliuhreja. Sota on sille vain mahdollisuus hyötyä tilanteesta: saada halvemmalla energiaa.
Älä väsy, vaikka väsyttää. Paha ei saa aina palkkaansa, mutta joka tapauksessa Ukraina tarvitsee sinua.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!