Koikkalainen: ”Suurvaltapolitiikka ei ole sydänten asiaa – Kun iso pyörä pyörii, pehmoilulle ei ole sijaa”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Vahvat ­ottavat, mitä irti saavat, eikä ole mitään väliä, miten siinä sivussa tavallisten ihmisten ja pienten kansojen käy.

Tarina alkaa olla tältäkin osin paketissa. Jäämereltä ­Haminaan viime kesänä harhailleen mursuvanhuksen kuolinsyy paljastui: sydän pysähtyi. Oli siinä mukana myös stressiä, aliravitsemusta, heikkoa yleiskuntoa – ja korkeaa ikää.

Niinhän me kaikki täältä ­aikanamme lähdemme. Sydän pysähtyy.

Sydän syrjällään Koikkalainen seurasi USA:n välivaaleja. Lopullisia tuloksia vielä odotellaan, mutta päällisin puolin meni hyvin. Ei tullut punaista aaltoa eli republikaanien veret seisauttavaa vaalivoittoa.

Oikeastaan asiat ovat kunnossa. USA:n välit ­Kremlin kanssa pysyvät kehnoina ja toinen kauhukuva eli ­Donald Trumpin paluu takaisin ­Valkoiseen taloon vaikeutui. Se taisi jopa tukkeutua lopullisesti.

Viimeisen kerran katson Dnepriin

Elämä on puolivillaista odottelua. Liian paljon on asioita auki, jotta voisi täysipainoisesti suuntautua tulevaisuuteen.

Salaisuus ei ole, että hyvin paljon on kiinni siitä, mitä Ukrainan halkovalla Dneprjoella tapahtuu.

Olisiko liikaa pyydetty, että Venäjän armeija yhtyisi vanhaan hienoon Dnepr-lauluun? Sen alkusanat kuuluvat, että viimeisen kerran katson Dnepriin.

Suomalaisiakin ­sydämeen käypiä tulkitsijoita riittää. ­Tapio Rautavaara, Heikki Kinnunen, Markus Allan, Matti Salminen.

Kaikkea ei maailmassa silti saa. Ja jos oikein ahnehtii, voi mennä loputkin.

Paljon virtaa vielä ­vettä Dneprissä ennen kuin erikois­operaatio on historiaa. Venäjän suunnitelmat Ukrainan haltuunotoksi menivät mönkään heti alkuunsa, mutta ­puna-armeijan lässähdys ei ole ollut vielä lopullinen.

Strategiatkin ovat menneet kahdeksana sotakuukautena uusiksi.

Kun Venäjä ei pärjännyt ­sotilaallisesti, se alkoi ­entistä enemmän terrorisoida siviili­väestöä – ja senkin se tekee turvallisesti matkan päästä.

Alkava talvi on Ukrainassa vedetön, sähkötön ja kylmä.

Seurakuntavaalien uurnille ei tungeksita

Suurvaltapolitiikka on vääryyksiä täynnä. Vahvat ­ottavat, mitä irti saavat, eikä ole mitään väliä, miten siinä sivussa tavallisten ihmisten ja pienten kansojen käy.

Me oletamme, että toimitaan oikeudenmukaisesti, inhimillisesti ja tasavertaisesti. Se on pitkässä juoksussa viisasta.

Toista on elävä elämä. Kun iso pyörä pyörii, pehmoilulle ei ole sijaa.

Suomessa on seurakuntavaalien aika. Niissä eivät vello intohimot eikä niissä käydä kovaa yhteiskunnallista debattia, mutta silti ne ovat tärkeät vaalit.

Niissäkin haetaan suuntaa.

Uurnilla ei ole tungosta. ­Äänestysinto on laimeaa.

Onko se muka demokratiaa,­ jos – nyt Koikkalainen hiukan liioittelee – ehdokas ­tulee valituksi, kun ­viitsii itse ­kävellä äänestys­koppiin ja ­ottaa varoiksi mukaan ­eukkonsakin?

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X