Koikkalainen: Talous on tökkinyt monella, mutta lanttutalvea ei tule

Nämä ovat alkutalven näkymät. Kellot soivat jo. On tasan 91 päivää USA:n presidentinvaaleihin ja 143 päivää jouluaattoon.

Joulupukki tulee poroineen Korvatunturilta varmasti, mutta kuka istuu Valkoisessa talossa? Venäjällä ovat seuraavat Putin-vapaat presidentinvaalit 2036. Siihen kuluvien päivien määrittämiseen ei Koikkalaisen laskupää enää riitä.

Olivat olot mitkä tahansa, ihmisellä pitää olla aina suunnitelmia. Veikko Huovisen mainiossa Hamsterit-romaanissa kootaan tykötarpeita tulevan talven varalle.

Hankintoja on monenmoisia, ja ne tehdään intohimoisen tarkasti kuin oravat konsanaan. Mitään ei pidä puuttuman ruokakomerosta. Ei varsinkaan juomapuolta.

Ei mennyt niin kuin elokuvissa. Vastoin toiveita suomalaisiakin odottaa toinen poikkeustalvi. Koronavirusta ei ole seljätetty. Minkälaiset ovat perushankinnat koronatalven varalle?

Ruokavarastoja ei tarvitse ainakaan koota. Kaupasta saa varmasti välttämättömät tarpeet.

Entä sitten henkinen puoli? Säkkiin pitää saada todella paljon kärsivällisyyttä, runsaasti erittäin pitkää pinnaa – ja päälle vielä iso pino kasvomaskeja sen varalle, että joskus on piipahdettava ihmistenkin joukossa.

Kokemuksia karttuu. Aikalaisille tämä on ollut kalpea aavistus sota-ajasta sillä erotuksella, että perustarpeet eivät ole olleet uhattuina. Talous on tökkinyt monella, mutta lanttutalvea ei tule.

Sodassa vihollisen tulosuunta tiedettiin ja vihollisella oli kasvot. Korona­sota on taistelua kasvotonta vihollista vastaan. Vihollinen on näkymätön ja hajuton kuin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeiset radio­aktiiviset saasteet vuonna 1986.

Vaara ei ole ohi, mutta ohi ovat kaupan järjestelyt. Tarina Itä-Suomesta kertoo kyläkauppiaasta, joka oli laittanut viranomaisten toivomusten mukaisesti yli 70-vuotiaiden asiakkaiden asiointiajaksi aamutunnin 7.00-8.00.

Nopeasti kauppias sai huomata, että aamulla oli pirunmoinen ruuhka ja sen jälkeen kauppa lopun päivää tyhjä. Sen pituinen se. Jo parin päivän päästä kauppias luopui vanhusten aamuajasta. Ruuhkatkin loppuivat.

Kauppiaan päätös oli niin sanotusti terveen järjen käyttöä. Ehkä tapaus kertoi myös siitä, mikä on väestön ikärakenne hiljenevällä maaseudulla.

Vanhaan hyvään normiaikaan alkava syksy oli puhtaan ilon aikaa. Se oli kuluneen kesän sadonkorjuuta. Nyt senkin päällä on varjo. Hiljaisen loma-ajan jälkeinen ihmisten toimeliaisuus näkyi katukuvassa.

Koulut aukesivat, tehtaitten piipuista tuli savua, kansa oli liikkeellä. Nyt siitä ei voi nauttia aidosti. Jotkut heittäytyvät eivätkä piittaa mahdollisista seuraamuksista, mutta ei sekään peli oikein vetele: se on silmien sulkemista tosiasioilta.

Ei mennä asioiden edelle, mutta korona-ajoista jäävät pysyvät jäljet. Ne tiedetään vasta myöhemmin. Osviittaa voi saada vaikkapa Koikkalaisen 84-vuotiaan sedän traktorikokemuksista 1950-luvulta.

Se oli hänen ensimmäinen traktorinsa. Pikku-Valmet, piikkilangankiristäjä. Se oli sedän käytössä kuusi vuotta. Setä muistelee itse vanhentuneensa samassa ajassa 12 vuotta.