”Vaa’assa näkyy kylmäävin koronalukema”, Koikkalainen tunnustaa

”Korona-aika näyttää alastomasti sen, mitä tapahtuu, kun arkiliikunta jää pois. Tupa-Uunon rasvat eivät pala”, Koikkalainen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

”Korona-aika näyttää alastomasti sen, mitä tapahtuu, kun arkiliikunta jää pois. Tupa-Uunon rasvat eivät pala”, Koikkalainen kirjoittaa.
Teksti: Koikkalainen

Korona-aika muutti normit. Aamun rutiinitarkistukset olivat ennen paino, aamu­sokeri ja ulkolämpötila. Nyt pitää katsoa myös koronaluvut. Sunnun­taina uusia raportoituja tartuntoja oli 511 (yhteensä 62 063), sairaalahoidossa olevia 239, joista tehohoidossa 38. Koronakuolemia oli viimeisten 14 päivän aikana 41, viime vuoden maaliskuusta lähtien yhteensä 767.

Viimeksi tarkistettavien lukemien joukkoon ovat tulleet koronavirusrokotukset. Viikonvaihteessa rokotteen saaneiden määrä oli 480 647 ihmistä. Se on 8,7 prosenttia koko Suomen väestöstä. Kärjessä on nyt Ahvenanmaa. Siellä rokotusprosentti oli 12,4.

Puntarista kylmäävin koronalukema

Nämä kaikki ovat koruttomia lukuja. Kylmäävin koronalukema lävähtää esiin kuitenkin silloin, kun uskaltautuu vaa’alle. Sitä ei ole tarkoitettu lasten silmille.

Korona-aika näyttää alastomasti sen, mitä tapahtuu, kun arkiliikunta jää pois. Tupa-Uunon rasvat eivät pala. Nolona Koikkalainen tunnustaa kuuluvansa joukkoon. Varma on jo, että luvut eivät äkkiä siistiydy – eivät ainakaan näillä lumilla.

Paino-ongelmat ovat korona-ajan kiusallisia vaivoja, mutta silti vain henkilökohtaisen tason kuriositeetteja. Iso pyörä pyörii niin, että pandemia jyllää edelleenkin eikä ole tietoa siitä, mihin suuntaan se voi vielä kallistua. Nyt eletään tiukennettujen varotoimien kolmeviikkoista jaksoa. Tilanteesta riippuen se voi saada maaliskuun lopussa vielä jatkoakin.

Yli vuosi on mennyt ja korona kourii edelleen syvältä. Suomi yskii. Vaarassa on monen terveys, uhattuna monen leipä, toimeentulo ja tulevaisuus. Jos tästä vielä selvitään, jälkilaskua maksetaan kauan.

Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu

Veret ensin kiehauttava, sitten ne pysäyttävä oli myös Oberstdorfin MM-hiihtojen viimeinen kilpailu, kisojen kuninkuusmatka 50 kilometrin hiihto. Loppusuoran dramaattisten vaiheiden jälkeen Norjan Johannes Hösflot Kläbon suoritus hylättiin. Voittajaksi nousi kuin varkain Norjan Emil Iversen ja kakkonen oli Venäjän hiihtoliittoa, vaan ei Venäjää edustanut edustanut kuumakalle Aleksandr Bolshunov.

Viimeistä sanaa lopputuloksesta ei ole sanottu. Ymmärrettävää on, että tunteet kuohuvat. Kiskaisepa itse ensin lämpimiksesi 50 latukilometriä, roiku koko ajan kärjessä ja ajaudu sitten sata metriä ennen maalia lähes voittajana härdelliin, jossa koko urakka nollataan. Näin kävi niin hylätylle kiri-ihme Kläbolle kuin myös Bolshunoville, jonka hopea oli kultaan verrattuna pelkkää alpakkaa.

Tähän voi tietysti sanoa, että ei pidä jumiutua siihen, mitä Oberstdorfissa tapahtui. Se on vain urheilua, harmitonta huvia oikeitten asioitten ohessa.

Huippu-urheilu heijastaa monella tavalla yhteiskuntaa, sen toimivuutta ja sen arvoja. Siihen liittyy paljon sellaista, mikä saa tolkun ihmiset vierastamaan sitä. Urheilijalle se on kuitenkin ammatti, jossa on pelissä kaikki. Siksi se myös kiehtoo ja vetää mukaansa nekin, joille riittää vain hikoilu tv-ruudun ääressä.

Iivolla ei mennyt Oberstdorfissa ihan nappiin, mutta mukana oltiin silti.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X