Karu uutinen Pohjois-Savosta pysäytti Koikkalaisen. Otsikko kuului: Vanha navetta paloi Tuusniemellä – kana kuoli. "Se oli tiukkaa uutistekstiä."
Teksti:
Koikkalainen

Jo kietoutuu talvinen maisema lumenrähmään ja sateentihkuun. Juhlat on juhlittu, ja ankarat ponnistelut ovat takana. Suomi, 100 vee, lepää.

Vuoden pimein päivä on Napapiirin tuntumassa onnellisesti seljätetty. Lasten silmät tuikkivat ilosta ja joulun valoista. Odotus palkitaan. Tulossa on kovia, ei niitä tylsiä ja jo avaamattakin sisältönsä paljastavia pehmeitä paketteja.

Aikuisillakin on syytä riemuun. Vielä on menossa tovi pimeää vuosisataa, mutta kohta maassa alkaa virrata olut ja siideri vapaana ja valtoimenaan. Ei enää mitään puolentekoisia litkuja, vaan 5,5-prosenttista laatutavaraa, sitä, mitä sivistynyt maailma on tarjonnut sivistyneille kansalaisilleen runsain mitoin jo miespolvien ajan.

Maassa menee jos ei lujaa, niin ainakin lujempaa kuin vielä vuosi sitten. Joku saa enemmän, joku vähemmän. Joku saa vain tyytyä katsomaan sivusta. Päivät kuitenkin kuluvat, ja kevättä kohden mennään. Savu tupruaa vähenevien tehtaiden piipuista; nyt Suomea eivät pyöritä vain paperi- ja metallimiehet, vaan rahaa tulee myös palveluista. Suomalaisten kätten töitä ovat nekin, vaikkei ilma olekaan sakeana noesta eikä raudan pauke särje korvia.

Tästä on hyvä lähteä alkavaan uuteen vuoteen. Ponnistusalusta on luja, askel varma ja suunta selvä. Uusi presidenttikin on luvassa – kuka, sen päättää kansa. Hallitus jatkaa näillä näkymin ainakin toistaiseksi, mutta jo vuonna 2019 on eduskuntavaalit. Silloin ratkaistaan muutakin kuin sininen tulevaisuus. Sotesta Koikkalainen ei sano mitään.

Katsaus menneeseen vuoteen lienee paikallaan. Vanhan päälle uusi aina rakennetaan, silläkin tavoin, että kaikki vanha puretaan kokonaan pois.

Karu uutinen Pohjois-Savosta pysäytti Koikkalaisen

Monenlaista tapahtui, eikä dramatiikkaakaan puuttunut. Yksi uutinen nousi ylitse muiden. Koikkalaisen pysäytti syksyllä STT:n karu uutinen Pohjois-Savosta: ”Vanha navetta paloi Tuusniemellä – kana kuoli.”

Jutussa kerrottiin muun muassa: ”Yksi kana menehtyi lauantai-aamuna syttyneessä navettapalossa Tuusniemen Liukonpellontiellä Pohjois-Savossa. Päivystävän palomestarin mukaan tyhjillään olleeseen navettaan oli rakennettu kanala, jonka ainoa asukas jäi liekkien armoille… Palon syttymissyy ei ollut vielä aamupäivällä selvillä, mutta sen epäiltiin saaneen mahdollisesti alkunsa kanalan puolella olleesta lämmityspatterista.”

Se oli tiukkaa uutistekstiä. Siinä ei sen tarkemmin kerrottu uhrista eikä sen kohtalonhetkistä eikä myöskään myöhemmistä vaiheista. Mietitytti silti sekin, mikä oli ollut yksineläjäkanan poikkeuksellinen kohtalo: kanathan ovat parvieläimiä, jos kohta eivät sen parhaimmistoa. Nokkimisjärjestys on julma. Heikoimmat ovat 24 tuntia vuorokaudessa säälittä kaikkien muiden armoilla.

Ei kuitenkaan takerruta kanaparan kohtaloon. Kana ei ole joulun lintu. Sen paikan on ottanut pohjoisamerikkalainen tulokaslaji kalkkuna. Sika syrjii sitä joulupöydässä, mutta kalkkuna räpistelee silti pöydänreunassa kiinni. Kasvattajiensa mukaan vuosi vuodelta yhä tiukemmin.

Koikkalainen toivottaa lukijoilleen levollista joulunaikaa. Kaikki eivät enää koe perinteisiä tapoja tärkeiksi, mutta jokainen juhlikoon halujensa ja tarpeittensa mukaan. Tietysti.

Jos vuoden mittaan on tullut sanottua pahasti, se ei ole ollut itsetarkoituksellista ilkeyttä. Unohdetaan ne, katsotaan eteenpäin. Uusi vuosi, uudet jutut.

Lue myös:

Mikä Koikkalaista viehättää Karjalassa kaikesta ankeudesta huolimatta?

Koikkalainen: Pörssiyhtiöpomon ja työmiehen palkkamaltti

X