Kokkoa polttaessa pidä korona mielessä: ”Etäisyydet pitäisi avoimen tulen äärelläkin säilyttää”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © Tomi Malkki
”Ei tarvitse kovin monta sekuntia koronatilastoja katsoa, kun näkee, että tietty varovaisuus on paikallaan”, Koikkalainen kirjoittaa.

Kansakunta virittäytyy juhannukseen, keskikesän suureen juhlaan. Yöttömässä yössä raikaa laulu, hoetaan vanhoja kansanviisauksia, jaloviinaa juodaan ja takaraivossa jyskyttää kokkoa polttaessa – jos kelivaroitukset sallivat – että etäisyydet pitäisi avoimen tulen äärelläkin säilyttää. Koronavirus on edelleenkin kuokkavieraana paikalla aina, kun yhteen kokoonnutaan.

”Pikkuveli Finnjävel maksaa nyt potut pottuina”

Ruotsalaiset ovat ottaneet nokkiinsa siitä, että Suomi jatkaa maan boikotointia samaisen viruksen vuoksi. Heidän itsetuntoaan koettelee, että Ruotsi on laitettu vasta toiseen riviin esimerkiksi Viron tai Islannin rinnalla. Tilanne on jopa käännetty niin, että pikkuveli Finnjävel maksaa nyt potut pottuina vanhat ylenkatseet korkojen kera.

Asian voi tietysti nähdä niinkin, mutta kyllä tässä on nyt kysymys ihan muusta. Ei tarvitse kovin monta sekuntia koronatilastoja katsoa, kun näkee, että tietty varovaisuus on paikallaan.

Koronan jäljiltä on Ruotsissa kuolleita kohta puoliin 5 000, Suomessa vastaava lukema on rapiat kolmesataa. Kyllä siitä selviää jo huonollakin matikkapäällä, millä menestyksellä tautia on Pohjanlahden eri puolilla hoidettu.

”Ei koronan vastainen taistelu mikään maaottelu ole”

Ei tämä silti mikään rehvastelun paikka ole. Ei koronan vastainen taistelu mikään maaottelu ole.

On parempiakin tapoja selvittää keskinäisiä paremmuuksia. Siihen sopii vaikka jääkiekko tai – vanhoja aikoja muistellen – ennenaikaiset kävelymaaottelut. Ne Suomi tosin taisi voittaa selvästi mennen tullen.

Viikolla jäi lopullisesti selvittämättä myös 1986 tapahtunut Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen murha. Tapauksen tutkimus on lopetettu virallisesti 34 vuoden veivailujen jälkeen.

Syyttäjä katsoi, että tekijä oli jo vuonna 2000 kuollut ns. Skandia-mies, mutta eipä tämä kaikkia tyydytä. Kerätyllä tutkimusaineistolla ei olisi kannattanut oikeussaliin lähteä, vaikka epäilty olisi vielä hengissäkin.

Koikkalainen katsoo, että tapaus on jäänyt nyt lopullisesti selvittämättömien joukkoon. Jos se ruotsalaisia lohduttaa, niin on sitä tapahtunut tälläkin puolen lahden: vain 17-vuotiaan Kyllikki Saaren murhaaja kulkee edelleen vapaana. Parempi olisi tietysti sanoa, että murhaaja makaa edelleen vapaana haudassa. Traaginen henkirikos tapahtui jo vuonna 1953.

Palmen murha tulee jatkossakin nousemaan aina uudelleen ja uudelleen esille. Uusia salaliittoteorioita syntyy ja synnytetään ja tuntemattomuudesta nousee yhä uusia salamyhkäisiä tekijäkandidaatteja. Esteenä ei ole ainakaan mielikuvituksen lento. Vanha soppa on yksinkertaisesti sellainen, ettei edes Hercule Poirot ottaisi sitä hoitaakseen.

Kokkoa polttaessa kesä kääntyy kohti syksyä

Ei vaivuta synkkyyteen, mutta tämä on syrjäisessä Pohjolassa asuvan kansan osa. Kesä kääntyy kohti syksyä ennen kuin on kunnolla edes alkanut. Juhannukselta luonto alkaa hiljetä ja osa muuttolinnuista tekee jo lähtöä takaisin etelään. Ei kuitenkaan suuri valtaosa, se hoitaa jälkikasvuaan. Vielä kukahtelee käki, lirkuttaa pääskynen ja huutaa järven selällä kuikka.

Ennen juhannus vaati joka vuosi perinteiset kymmenet kuolonuhrit. Liikenne ja vesistöt ottivat omansa. Tarkat luvut saatiin viikkojen päästä, kun kaikki kadonneet oli löydetty. Onko Suomi viisastunut?

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Olof Palmen murhapaikalle ehti ensimmäisten joukossa suomalainen Anneli – Näin tunnelma Ruotsissa muuttui murhan jälkeen

X