Korona on osoittanut ulkomaisten kausityöläisten tärkeyden – ”He ovat olleet hyvää, ahkeraa – ja suhteellisen halpaa työvoimaa”
Poikkeusajat ovat panneet monet sulkemaan soveltuvin osin silmänsä. Koska palstatilat ovat rajalliset, Koikkalainen ei ala nyt luetella nimeltä tätä isoa joukkoa. Pelkästään huuhastelevista valtionpäämiehistä tulisi pitkä luettelo, mutta koska sekään ei ole kaunista luettavaa, niin olkoon.
Poikkeusajat ovat nimittäin myös avanneet monet silmät.
Kausityöläisten arvokas työpanos
Ajatelkaapa vaikka takavuosia, aikoja, kun kaikki oli hyvin. Kuinka monta juttua luit esimerkiksi Suomessa töissä käyvistä kausityöläisistä, joiden vuotuiseksi määräksi on arvioitu 15 000–16 000?
Tämä iso, mutta näkymätön kausityöläisten joukko on tehnyt arvokasta työtä maatiloilla, puutarhoissa ja viljelmillä eikä sitä ilman olisi saatu koottua arvokkaita satoja suomalaisten syötäviksi ja säilöttäviksi. Tehtaat ovat ottaneet osansa ja vientiinkin tuotteita on riittänyt.
Kausityöläiset ovat tulleet muun muassa Venäjän Karjalasta, Baltian maista, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta eikä heistä ole pidetty sen suurempaa lukua. He ovat tulleet vaivihkaa, tehneet työnsä vaivihkaa ja poistuneet vaivihkaa.
He ovat olleet hyvää, ahkeraa – ja suhteellisen halpaa työvoimaa. He ovat tehneet töitä, jotka eivät ole suomalaisia enää vuosikausiin kiinnostaneet. Ja mikä oleellisinta: ilman heitä eivät alan työnantajat olisi yksinkertaisesti tullut toimeen ja sadot olisivat jääneet korjaamatta.
Korona auttaa näkemään paremmin.
Tänä keväänä huuto on ollut toinen. Nyt on julkisestikin huomattu, että siinäpä arvokasta ja tuiki tarpeellista joukkoa.
Ministereitä myöten on oltu huolestuneita siitä, että heidät taas kerran Suomeen taas saataisiin. Luvassa on ollut jopa erikoislentoja, että ahkerat kädet olisivat ajallaan Suomen taloutta pelastamassa. Vieläkään ei ole varmaa, onnistutaanko hankkeissa.
Suomi on näissäkin asioissa pieni perässäkulkija. Samat ongelmat ovat moninkertaiset etenkin Espanjassa ja Italiassa, joissa tarvitaan satojatuhansia halpoja kausityöläisiä pelastamaan sadot. Tomaatteja, kurkkuja ja muita vihanneksia uhkaa mädäntyä pelloille, jos kausityöläiset eivät pääse koronan takia suljettuina olevien rajojen takaa töihin Euroopan eri maiden viljelyksille.
Sanotaanko asiat nyt suoraan ja rumasti niin kuin ne ovat?
Korona on osoittanut, että näkymättömät, hiljaa pelloilla ahertaneet joustavat työmuurahaiset ovatkin arvoihmisiä, joita ilman ei kerta kaikkiaan tulla toimeen. Sitä ei ole vain huomattu.
Ongelmat on luotu ratkaistaviksi. Ehkä asiat korjaantuvat ja ehkä asenteetkin muuttuvat. Ehkä kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja ehkä kausityöläiset saavat ansaitsemansa arvostuksen ja kohtelun. Heitä tarvitaan ja heille pitää se myös osoittaa.
Opetusministeri Li Anderssonin vappusatasilla ei näistä hommista selvitä. Kalliin byrokratian välttämiseksi Koikkalainen ehdottaa, että itse kukin hoitaa vappusatasen omalta kohdaltaan näin: ottaa vasemmasta housuntaskustaan kaksi viidenkymmenen euron seteliä ja laittaa ne oikeaan taskuun.
Raha liikkuu, mutta hallintokulut ovat minimaaliset.
Lue kaikki Koikkalaisen pakinat tästä.
