Koronavirus aiheutti menetetyn vuoden Koikkalaiselle

Aurinko paistaa, välillä vet­tä tulee taivaalta rajuina ryöppyinä kuin seinää. Suomen kesä. Helleaallon jälkeen on palattu vanhaan normaaliin. Sää vaihtelee. Koskaan et voi olla täysin varma siitä, mitä on tulossa. Voi tulla vaikka koronavirus.

Koikkalaisen kropalle riittää kaksikymmentä lämpö­astetta oikein hyvin. Yöt eivät ole ahdistavan kuumia ja polla pelaa. Yskien, mutta pelaa. Sataakin saa, mutta ei mielellään niin, että maa alkaa liota. Se pienentää sadot ja tukahduttaa kasvun. Vielä nyt voisi ajatella, että sieniäkin on kohta puoliin luvassa. Koht´sillään paistuvat jo ensimmäiset kantarellit pannulla. Viron Saarenmaa taitaa olla tapansa mukaan Suomea hiukan edellä.

Vaikka puoliväli on vasta ohitettu, voi sanoa, että tämä on menetetty vuosi. Suomessa voi jo mennä ja tulla vapaasti, mutta kaikilla on vähintään takaraivossa, että koronavirus elää, voi hyvin ja häärää ahkerasti nurkan takana maailmalla. Se on otettava edelleenkin hyvin vakavasti. Sitä ei ole lannistettu, ja se riehuu monessa maassa pahempana kuin koskaan.

Koronavirus tylsytti matkanautinnon

Koikkalaisen matkaham­masta kieltämättä kolottaa ankarasti, mutta suunnitelmat on laitettu ulkomaanmatkojen osalta tältä vuodelta naftaliiniin. Vaikka pääsisikin jo periaatteessa reissuun, nautinto ei olisi täysin ehjä. Parempi siis vain tyytyä ajatukseen, että ehkä jo ensi vuonna päästään taas baanalle ja eikä enää auteta koronavirusta kulkeutumaan rajojen yli.

Koronavirus ei pysäyttänyt maailmaa, mutta se hiljensi sen vauhtia ainakin tilapäisesti. Siitä on ollut kukkuramitoin harmia ja vastusta, mutta on siinä ollut jotain hyvääkin. Voisiko se edes hiukan opettaa meitä muuttamaan kurssia? Kun taivaalle alkoi taas ilmestyä suihkukoneiden jälkeensä jättämiä viiruja, Koikkalaisen päässä vilahteli ristiriitaisia tunteita ja jopa lievää ärtymystä. Mitä turhaa ja tarpeetonta siinä taas oli tullut ja mennyt maanosasta toiseen ja kaikki puhtaan luonnon kustannuksella?

Lopuksi hyviä uutisia

Ärtymystä ja kiukkua ovat nostattaneet myös suurvaltojen istuvat johtajat, mutta antaa sen nyt heinäkuun ja kesän kunniaksi olla. Mitään hyvää ei ole ollut tarjolla, ja vanhaakin hyvää ollaan vain ottamassa pois. Lohdullista taas oli nähdä saksalainen tv-dokumentti Neuvostoliiton viimeisestä presidentistä Mihail Gorbatšovista, 89. Syrjäytetty ja yksinäinen presidentti katsoi nykymaailman menoa tarkan analyyttisesti, mutta alistuneen surumielisenä. Kaikkea hänen haluamaansa ei koskaan saatu, ja karu todellisuus karisti haaveet paremmasta.

Entinen suurvalta­johtajakin oli vain tavallinen, rakkaan vaimonsa rintasyövän takia menettänyt mies, jolla ei ole enää elämältä suuria odotuksia. Hänkin sai nähdä, että politiikassa pärjäävät parhaiten valtaan ja hetkeen tarrautuvat kyyniset ja kylmät höyrypäät, jotka eivät koskaan mieti tekojensa seuraamuksia. Mutta Mihail Gorbatšov ainakin yritti.

Lopuksi kuitenkin hyviä uutisia. Urheiluliitto tiedottaa, että Helsingin Eläintarhan urheilukentällä on tehty his­toriaa. Helsingin Kisa-Veikkojen Erja Rinne, 60, on kiskaissut siellä 38,13 metrin moukarikaaren. Se on moukarinheiton uusi Suomen ennätys 60-vuotiaiden naisten sarjassa. Liisa Mäkitörmän entinen SE oli 37,42.

Moukarinheitossa jos missä ennätysten rajana on kirjaimellisesti vain taivas. Tiedä vielä, mihin Erja Rinne yltääkään. Varmaa on vain, että samaan eivät Vladimir Putin, Donald Trump eikä Xi Jinping pysty. Sarja on yksinkertaisesti heille liian kova.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.