Koronavirus puhuttaa: ”Ihminen, luomakunnan kruunu, on kohdannut talven yllätysiskussa voittajansa”
”Kun liike loppuu eikä raha kulje, loppuu elämäkin. Ihminen, luomakunnan kruunu, on kohdannut talven yllätysiskussa voittajansa”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Röyhkeä ja salakavala aave liikkuu maailmalla. Ei päivää ilman koronavirusta. Pelko iskee yhtä paljon kuin itse viruskin. Näytöt ovat kuitenkin selvät: koronavirus on otettava kuolemanvakavasti.
Se ei ole tullut jäädäkseen, mutta kukaan ei tiedä, kuinka kauan se ja sen pelko vielä maailmalla temmeltävät.
Koronavirus toi pöhinää – pörssikurssi nitisevät, logistiikat pettävät
Yksi asia on varma. Sitä ei varmasti olisi kaivattu, mutta nyt riittää ainakin sitä kuuluisaa pöhinää.
Pörssikurssit nitisevät, laskevat ja väliin nousevat. Kukaan ei tiedä, milloin on käyty pohjalla.
Logistiikat pettävät. Tuotannot yskivät, kun väki sairastaa eikä tehtaisiin saada kaikkia komponentteja, ketjut eivät pelaa ja valmis tavara jää makaamaan varastoihin ja kontteihin.
Karanteeni on arkea
Miljoonat ovat karanteenissa, kouluja suljetaan, suuria ihmisjoukkoja kavahdetaan, kauppoja perutaan, turistikohteet muuttuvat aavekaupungeiksi.
Megatapahtumat ovat henkitoreissaan, urheilijat hikoilevat ja katsomoissa heitä ihmettelee kourallinen avustavaa henkilökuntaa.
Asioiden sotkeentumisessa on sekin haitta, että epäluulo kasvaa ja ihmisten välinen eripura saa uusia hallitsemattomia sytykkeitä. Paniikki lietsoo epäjärjestystä ja tulee ylilyöntejä, joissa käytetään silmitöntä väkivaltaa.
Epävakaat olosuhteet ovat otollinen maaperä sille, että järkipuheelle ei ole kuulijoita.
Koronavirus rajoittaa merkittävästi lentoliikennettä. © iStock
Meneekö koko maailma tilttiin?
Kun liike loppuu eikä raha kulje, loppuu elämäkin. Ihminen, luomakunnan kruunu, on kohdannut talven yllätysiskussa voittajansa. Virus Hubein maakunnan Wuhanin kaupungista Kiinasta on ottamassa työvoiton. Pitkässä juoksussa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain odottaa, että sen voima laantuu.
On koronakauhussa jotain hyvääkin, jos asian haluaa vain niin nähdä. Seisovat tehtaat eivät saastuta, maassa pysyvät lentokoneet eivät kuluta kerosiinia, autourheilussa ei pala polttoainetta – ei ajajilla eikä kisoihin tulevilla katsojilla – ja sellainenkin täydellinen älyttömyys kuin europarlamentin kallis ja turha ralli kokouksiin Brysselistä Ranskan Strasbourgiin jää väliin edes kerran.
Ei koronaelämä käytännössä tietysti näin musertavan mustavalkoista ole. Uutiskuvissa se voi näyttää lohduttomalta katastrofilta, mutta ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti.
Niin sen pitää ollakin. Tosiasiat pitää hyväksyä ja ottaa mahdollisista virheistä opikseen, mutta toivoa ei saa koskaan menettää. Ei koronavirus ole ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun taivas on pudonnut niskaan.
Maailmahan ei muutu
Otetaan yksi esimerkki. Koikkalaisen agentti oli viime viikolla paikalla Tallinkin Silja Europalla, kun sillä järjestettiin ties monennenko kerran Back to the Sixties -tapahtuma.
Kuten tunnettua, se on kouluesimerkki siitä, että ihmisen musiikkimaun ei välttämättä tarvitse muuttua yli 50 vuoteen tai että yli puoleen vuosisataan ihmiskunta ei ole ottanut yhtä ainutta edistysaskelta.
Musiikki soi, vanhat, mutta eivät välttämättä vanhentuneet jäärät soittivat ja tunnelma oli upea. Ainoa muutos verrattuna oikeaan 1960-lukuun oli silminnäkijän ja kuulijan mukaan se, että kaikki menivät nukkumaan jo puolenyön maissa, minkä jälkeen Silja Europasta tuli kuin yhdellä iskulla hiljainen Suomenlahdella aalloilla keikkuva aavelaiva.
Tehkäämme tästä siis se ainoa ja oikea johtopäätös, että koronaviruksia tulee ja menee, mutta Back to the Sixties pysyy. Ihminen ja hänen hyvä musiikkimakunsa ei muutu.
Lue myös muut Koikkalaisen pakinat tästä.
Pahoittelut. Tämä lomake ei ole enää saatavilla.