”On suuri joukko ihmisiä, jotka uskovat lujasti joulupukkiin – mutta eivät ilmastonmuutokseen”

Jaa artikkeli
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
”Mitäpä voi menneestä vuodesta sanoa ja tulevasta vuodesta toivoa? Maskin takaa katsottuna tilanne tuntuu vain pahenevan”, Koikkalainen kirjoittaa.

Nyt sekin on nähty. Vuosi 2020 on pian taputeltu. Kun vuosia alkaa olla riittävästi mittarissa, ei niiden vaihtumista enää niin huomaakaan. Ei se niin nokon nuukaa ole ja pieni tarkennuskin on paikallaan: onko vuodessa todellakin ollut jotain muistamisen ja taputtamisen arvoista?

Kysymys on tässäkin ennen kaikkea omista asenteista ja siitä, mistä näkökulmasta asiat haluaa nähdä. Onko vuosi esimerkiksi ollut yhtä kurja kuin Formula-kuski Valtteri Bottaksen F1-kausi. Kuten me kaikki tiedämme, nastolalaisen karmeana kohtalona oli olla vasta koko maailman toinen.

Sellaista se on, kun mikään ei riitä. Ihmiset on joka paikassa laitettava jonoon ja tiukkaan järjestykseen, ei riviin. Mitäpä Bottaskin meni ja hävisi aika-ajoissa sekunnin sadasosia eikä päässyt kuin pari kolme kertaa hyviin lähtöasemiin paalupaikalle. Vasta maailman toinen! Mikä luuseri!

Kuka uskoo ilmastonmuutokseen?

Mitäpä voi menneestä vuodesta sanoa ja tulevasta vuodesta toivoa? Maskin takaa katsottuna tilanne tuntuu vain pahenevan. Koronatartuntoja on Suomessa jo reippaasti yli 30 000, tautiin kuolleita lähemmäs viisisataa. Taloudellisia takapakkeja ei pysty kukaan vielä arvioimaan. Rokotukset alkavat kohtsillään. Sitten pitäisi helpottaa.

Optimistisimmat sanovat, että kesän jälkeen menee paremmin ja jo ensi vuoden lopulla hyvin. Niinpä: vuosi on aina edeltäjäänsä viisaampi ja enää vain 365 päivää oikeaan jouluun.

Joulupukki on olemassa, ilmaston­muutos ei?

On suuri joukko ihmisiä, jotka uskovat lujasti joulupukkiin, mutta eivät ilmastonmuutokseen. Jälkimmäiseen uskovat sanovat, että se merkitsee monen muun ohella myös jyrsijöiden uutta invaasiota. Lämpenevä ilma luo otolliset olosuhteet rottien armeijoille. Tämä älykäs, sopeutuva, muuntumiskykyinen ja nopeasti lisääntyvä otus ei ole mikään silmän ilo, mutta se on mainio esimerkki siitä, miten eläinkunnassakin pärjää nokkeluudella ja periksi antamattomalla sitkeydellä.

Ilmastonmuutos tai ei, rotassa on paljon ihailtavia piirteitä. Valitettavasti sen ilmaantuminen paikalle liittyy kuitenkin sekasotkuun, likaan ja ihmisille epäterveellisiin olosuhteisiin. Niistä rotta hankkii ruokansa ja niissä se viihtyy. Puhtaassa häkissä se on veijari, jonka touhujen seurailu on hauskaa ajankulua.

Suomen talvi on musta, mutta jos onni suosii, joulun aikoihin voi nauttia rottaa paremmistakin luontonäkymistä. Talviaurinko paistaa, lintujen ruokintapaikalla pyörähtää pupu, puissa vilahtelevat tintit, punatulkut, keltasirkut, varpuset ja joskus jokin petolintukin. Se on vanhaa ja rikkumatonta postikorttien joulua: savu nousee talojen piipuista suoraan ylös sinitaivaalle, hanget ovat korkeita, lyhteet keltaisia, maailma tasapainoinen ja ihmisillä hyvä tahto.

Näissä merkeissä Koikkalainen toivottaa lukijoilleen lämminhenkistä joulua ja vuotta 2020 hitusen parempaa vuotta 2021. Koputetaan varoiksi puuta, mutta ehkä myös Yhdysvalloilla on sen alkaessa eli viimeistään 20. tammikuuta uusi presidentti. Eikä sen presidentin etunimi ole Donald.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X