”Kusetko nuotioon vai lisäätkö siihen puita?” – Koikkalainen muistelee valmentaja Ville Niemisen kysymyksiä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun johonkin ryhtyy, pitää miettiä, mikä on ­tavoite ja millä panoksilla siihen sitten sata lasissa pyrkii.

Mainio esimerkki oikeasta asenteesta on ex-jääkiekkoilija ja valmentaja Ville Nieminen, kursailematon ja suorapuheinen olympiamitalisti ja ­Stanley Cup -voittaja.

Jatkoajan toimittaja Harri-Pekka Pietikäinen muistelee jututtaneensa Niemistä tämän ollessa Lahden Pelicansien valmentaja. Uusi kausi oli edessä ja porukka oli ensi kertaa kokoontuneena niin sanotusti leirinuotiolle.

Kysymys kuului: ollaanko joukko päättömiä kanoja vai tehdäänkö yhdessä, ja onko kaikilla varmasti tiedossa, mikä on homman nimi?

Kiekkokenttien filosofi

Ville Nieminen kertoi Risto Dufvaa siteeraten, että ”hyörimisessä ja pyörimisessä ja kiekon lätkimisessä” on oltava jokin sisältö. Minkä takia ja kuinka tässä ollaan ja mitä ollaan. Ensimmäiseksi pitää leirinuotiolla päättää, kustaanko nuotioon vai lisätäänkö siihen puita. Jos lisätään, niin sitten pitää myös porukalla päättää, miten peliä pelataan.

Kiekkokentilläkin on filosofeja. Ville Nieminen oli lujasti perustotuuksien ­äärellä – eikä siinä enää puhuttu vain jääkiekosta, vaan elämästä ylipäätänsä.

Mieti ensin, tee sitten. Jos et mieti, olet tyhjän päällä ja ­hortoilet ympäriinsä vailla päämäärää. Älä kuse nuotioon. ­Sillä et pitkälle pötki, et kentällä etkä sen ulkopuolella.

Tulipa tapaus mieleen, kun uusi kiekkokausi käynnistyi. Pitkästä aikaa ­kausi on ­sellainen, ettei korona­viruskaan pahemmin haittaa. Katsomot täyttyvät ja vaikka pulaa voi tulla, energiaa ­pitäisi ­riittää niin kentän jäädyttä­miseen kuin hallien valaisemiseenkin.

Edessä kova talvi

Elämä on nyt seisovaa ­vettä. Tulevasta ei ole ­varmuutta. Katse on mustan mullan ­maassa Ukrainassa, jossa ­Venäjä on ottanut viime päivinä takkiinsa. Moni povaa jo Vladimir Putinin ­loppua, mutta ilo käänteestä lienee ­ennenaikainen. Kansa ei ­nouse, Venäjä on liian tiukasti tyrannin näpeissä.

Sota jatkuu, ukrainalaiset ja myös Venäjä kärsivät. Kenenkään ei ole hyvä.

Ei tule päivää, jona ­Putin ­sanoisi olleensa ­väärässä ja tunnustaisi tappionsa. Ukrainankaan voimat eivät riitä ­lopulliseen iskuun.

Edessä on kova talvi. ­Monta puukalikkaa pitää ­lisätä nuotioi­hin niiden ääressä värjöttelevien lämmikkeeksi rintaman molemmin puolin.

Uutinen kertoi, että kaikki elintarvikkeet ovat ­kallistuneet sodan ­aikana ­Suomessa. Vain kaali on ­halventunut.

Jostain syystä tämä C-vitamiinilähde on Suomessa ylenkatsottua ruokaa. Ei saisi olla. Niin sanotuissa ­kaalimaissa se on aina auttanut pahimman yli.

Lue Koikkalaisen kaikki kolumnit tästä!