Maailma ei ole valmis – ”Maailman hämähäkkilajeistakin on vielä tunnistamatta 50 000”

On ollut sellaistakin puhetta, että maailma olisi jo valmis. Ei ole. Hesarissa luki, että maailman kaikista hämähäkkilajeista on tunnistettu 50 000. Tunnistamatta on vielä toiset 50 000.

Siinä sitä työmaata riittää.

Ei ole Ukrainassakaan valmista tullut, vaikka Putinin yrmyt kenraalit ovat kaikkensa yrittäneet. Vankilat on tyhjennetty ja murhamiehet raahattu tykinruuaksi eturintamaan. Varastoista on kaivettu esiin vanhat kalashnikovit, tankkirumilukset ja ikäloput ohjukset, mutta erikoisoperaatioponnistelut eivät vaan ota onnistuakseen.

Ukrainan kaupungit ovat edelleen pystyssä.

Luonnolle ottaa ­Kremlissä sekin, että aina vaan maata johtaa sama Volodymyr. Koomikkohan piti vaihtaa jo vuosi sitten sopivampaan mieheen.

Sitkeä on myös Ukrainan kansa. Liekö yhtä kovapäinen kuin jo Stalinin moitiskelema Suomen kansa. Laittavat jumalauta hanttiin. Molemmat.

Ei tässä näin pitänyt ­käydä. Pakko on ollut Venäjän jo laittaa ­tsaarinaikaiset sodankäynnin ohjesäännötkin uusiksi. Ei ole auttanut sekään.

Onko ollut puhetta eräästä Putinia uskollisesti kannatta­vasta Venäjän Kaukoidän kuvernööristä?

Mies valitti sitä, että ei ole päässyt haluistaan ­huolimatta sotimaan paikan päälle Ukrai­naan. Ei ole ehtinyt, koska ­kuvernöörin hommat sitovat hänet tiukasti kotimaahan.

Apu on ollut kuitenkin ­lähellä.

Kansalaiset ovat olleet poikkeuksellisen auliita uhrautumaan ja avittamaan kuvernöörin pikapikaa sotatantereelle. Runsain joukoin ja ­ilmaiseksi he ovat olleet valmiita tuuraamaan häntä hänen raskaassa työssään.

Sen koommin ei ole kuvernöörin sotaretkestä kuultu ­mitään.

Tunnelmat ovat melkein samat kuin Suomen talvisodassa.

Tarina kertoo ruustinnasta, joka ihasteli pappilan ikkunasta 40-asteista pakkasmaisemaa. Se oli kuin ­postikortti. Aurinko porotti, ­piipuista ­kohosi savu pystysuoraan ­siniselle taivaalle ja pihapuita ­koristi soma kuura.

”Kelpaa siellä nyt poikiemme taistella.”

Vanhan liiton mies

Koikkalainen ei häpeä ­tunnustaa, että on jo vanhus ja myös pinttynyt vanhan liiton mies. Vanhan liiton mies – ja nainen – menee aikaisin nukkumaan, herää neljän jälkeen, juo runsaat aamukahvit ja nauttii tuoreen printtilehden tuoksusta.

Yöpöydällä taas on vino pino kovakantisia tietokirjoja – eritoten muistelmia, niissä on aina selkeä alku ja hyvä, onnellinen loppu – ja romaaneja.

Päällimmäisenä pinossa on nyt Ernest Hemingwayn klassikko Ikäihminen ja meri.

Se on kesken. Saas nähdä, miten Santiago-seniorin sen kalanvonkaleen kanssa lopullisesti käy.