Maailman meno aina vain hullummaksi: ”Mitä voi tavallinen ihminen tehdä tässä huonojen uutisten ähkyssä?”

”Helpollahan tästä päästäisiin, jos elämä olisi pelkkää formulaa. Sehän olisi aikuisten leikkiä, missä polttoainetta palaa ja paljon”, kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

"Helpollahan tästä päästäisiin, jos elämä olisi pelkkää formulaa. Sehän olisi aikuisten leikkiä, missä polttoainetta palaa ja paljon", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.
Teksti: Koikkalainen

Mitä tapahtui, nitkahtiko maailma viime viikolla eteenpäin? Eipä mennyt, merkillisemmäksi se taas vain muuttui. Mielenosoituksia ja niiden törkeitä tukahduttamisyrityksiä Moskovassa ja Hongkongissa, pamputusta, vaalivilppiä siellä sun täällä, korruptiota, uhoa, vihapuhetta, rajakahakoita, aseitten kalistelua, sananvapauden rajoituksia, mielivaltaa, ihmisoikeuksien polkemista.

Yksitoikkoiseksi vetää. Sama on laulu viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mikään ei tunnu muuttuvan, hullummaksi vain menee.

Jos voisi, voisi tempaista peittoa korville ja vetää onnellisen tietämättömänä lonkkaa, mutta kun ei voi: maailmaa ei pääse pakoon enää kukaan, ei, vaikka lähtisi Etelänavalle pingviinien joukkoon. Älämölö kuuluu sinne saakka ja sielläkin näkyvät jo ihmisen teot.

Mitä voi tavallinen ihminen tehdä tässä huonojen uutisten ähkyssä? Yrittää vain selvitä ja sopeutua ja pitää päänsä kylmänä. Tavalla toi toisella.

Nastolan poika Valtteri Bottaskin yrittää, mutta ei vain pääse niskan päälle, eli Lewis Hamiltonin ohi. On maailman kakkonen, mutta sehän ei riitä: kun on ikuinen kakkonen, on arvostelijoiden mielestä maailman huonoin formulakuski. Tällaista on huippu-urheilun logiikka ja ikuinen nurinkurisuus. Huonoja tarvitaan, jotta paras erottuisi, mutta kukaan ei vain saisi olla huono.

Helpollahan tästä päästäisiin, jos elämä olisi pelkkää formulaa. Sehän olisi aikuisten leikkiä, missä polttoainetta palaa ja paljon, mutta muutoin oltaisiin rentoja eikä annettaisi tunteiden kuohahdella eikä vauhtisokeuden viedä. Joskus Koikkalainen kyllä ihmettelee, miksi ilmastonmuutoksesta huolestuneet eivät kyseenalaista formula-ajoja eivätkä NHL- ja KHL-kiekkoilua. Kaikissa niissä isot miehet lentelevät kuukausitolkulla ympäri maailmaa huoltomiehet, kalustot ja yleisö perässään, eikä kukaan kysy, onko siinä touhussa mitään järkeä.

Turha ehkä kysyäkin: järkeä siinä on yhtä paljon kuin alkoholin verokilpailussa yli valtionrajojen. Rekat kuskaavat kaljaa maasta toiseen ja takaisin, jotta yksittäinen ostaja hyötyisi muutaman euron. Kokonaiskuluja ei laske kukaan.

Nämä ovat pientä ihmistä suurempia kysymyksiä, joten olkoon. Näitten takia ei ainakaan Koikkalainen yöuniaan menetä. Sen puolen hoitaa korkea ikä.

Korkeasta iästä puheenollen – Turusta päin kuuluu. Tähtiduo Matin ja Tepon nuorempi veli Matti täyttää tämän Seuran ilmestymispäivänä 70 vuotta. Se on menevälle miehelle kohtuullinen ikä, mutta ei suinkaan lopun alkua. Matti voi hyvin ja on puhtia täynnä, vaikka keikkatahtia onkin tarkoitus hiukan hiljentää. Matilla ja Tepolla on uskolliset kannattajansa ja vakaa suosio vuosikymmenestä toiseen. Arvottomalla kissankullalla lyötiin läpi, mutta isoon läjään kultaa ja platinaa päädyttiin, eikä loppua näy.

Matti ja Teppo eivät sytytä kaikkia, mutta he ovat tiensä rohkeasti valinneet. Omintakeisuus ja terve itsetunto ovat valttia musiikkimaailmassakin.

X