”Ovatko maskien piittaamattomat pudottelijat niitä samoja ihmisiä, jotka heittävät tupakannatsat mihin sattuu?”
”Vai onko se pientä, että käytetyt maskit jätetään siihen, mihin ne sattuvat ihmisten jalkoihin putoamaan”, Koikkalainen kysyy.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Maailma on entisellään. Pulska pupujussi kyttää vielä pimeän aamuyön hiljaisuudessa pikkulintujen ruokintalaudalta tiputtamia jyviä. Sattumat ovat harvassa. Koikkalainen antaa rusakolle kyytiä, mutta seuraavana yönä se palaa taas norkoilemaan. Röyhkimyksiä voi olla jopa kaksin kappalein.
Aamuvarhaisina ensi valonkajon tunteina on soinut jo pari viikkoa mustarastaan huiluääni. Se on komeaa ja kireinä pakkasaamuina jopa ällistyttävää kuultavaa. Kuinka linnut voivat pysyä hengissä ja kuinka ne jo nyt ilmoittavat olemassaolostaan niin tulevalle kumppanilleen kuin kilpakosijoilleenkin?
Maskien piittaamattomat pudottelijat
Maailma ei ole entisellään. Normaalia elämistä rajoittavat nyt erilaiset ja entistä tiukemmat koronasäädökset. Vielä enemmän käyttäytymiseen vaikuttaa pään sisään vuoden aikana rakennettu sisäinen koronaviruskoodisto. Tämä menee vielä, tuo jotenkuten, näille asioille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ehdoton EI.
Muistikuva kertoo näkymistä entisissä miljoonakaupungeissa. Siellä ihmisillä oli kasvojensa edessä maskit, mutta niitä käytettiin ruuhkien ja saastuneen ilman ja epäsuotuisten tuulten vuoksi. Se oli ”normaalia” suurkaupunkien arkea, josta ei tarvinnut puhtaassa Pohjolassa piitata.
Nyt maskit ovat Suomessakin melkeinpä must. Heitäkin on, jotka eivät maskia käytä, mutta ilmapiirissä on selvää kyräilyä. He kuuluvat jo samaan epäilyttävään ihmisjoukkoon, joka polttaa tupakkaa väärässä paikassa. Se, mikä oli arkikäytäntö vaikkapa vanhoissa SF-filmeissä, ei ole sitä enää. Niissä oli täysin luonnollista, että lääkäritkin tupakoivat keskustellessaan potilaittensa kanssa.
Pieniä yksityiskohtiakin tökkää silmään. Vai onko se pientä, että käytetyt maskit jätetään siihen, mihin ne sattuvat ihmisten jalkoihin putoamaan? Ovatko maskien piittaamattomat pudottelijat niitä samoja ihmisiä, jotka heittävät tupakannatsat mihin sattuu?
Korona vaikuttaa eläintarhassakin
Helsingin Uutiset kirjoittaa, että sulun hiljentämässä Korkeasaaren eläintarhassa koronavirus on vaikuttanut eläintenkin päivittäiseen menoon. Muun muassa sosiaaliset berberiapinat ovat ilmiselvästi tylsistyneet, kun eivät voi normaalisti seurata häkkinsä ulkopuolella liikkuvia ihmisiä.
Berberiapinat ovat saaneet iloa, kun ne ovat tarkkailleet ihmisten käyttäytymistä ja ihmetelleet heidän hullunkurisia ja hoopoja ilmeitään. Niin päiväkin kuluu rattoisasti. Kontaktejakin otetaan molemmin puolin ilmein ja elein.
Apinoiden ilona ovat ihmisten hoopot ilmeet.
Talviurheilua on hönkinyt kaikista tuuteista. Mukana on roikkunut myös Suomi, mutta ei kovin menestyksekkäästi. Ampumahiihdossa on jymypaukku, jos suomalainen yltää 20 parhaan joukkoon eikä pyssyttömillä laduillakaan ole mennyt aivan nappiin. Yhdistetyssä toki ja viesteissä.
Parasta on siis ottaa asiaan filosofinen näkökulma. Urheilussakin voittajat palkitaan, mutta myös häviäjät ovat tuiki tarpeellisia.
Tiedätkö muuten, mikä on naisten jääpallon Suomen mestari? Aivan oikein: Wiipurin Sudet. Hopeaa sai Botnia Helsingistä ja pronssia Mikkelin Kampparit.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.