Ministeriaineista Mattisten kylästä Lokalahdelta
Niin se aika kuluu. Yhtäkkiä Koikkalainenkin havahtui, että Ilkka Armas Mikael Kanerva on ollut kansanedustajana 42 vuotta eli tarkalleen 15 332 vuorokautta. Se tarkoittaa sitä, että hän on nyt Suomen pitkäaikaisin kansanedustaja. Taakse jäi niin että heilahti Vironperän isäntä Johannes Virolainen, Suomen pitkäaikaisin ministeri, Viipurin maalaiskunnassa syntynyt Karjalan poika.
Ilkka Kanerva on syntyisin Mattisten kylästä Lokalahdelta. Se on entinen Varsinais-Suomen kunta, joka on nykyisin osa autokaupunki Uuttakaupunkia. Vahvassa kasvussa porskuttava pikkukaupunki on väkevästi painunut hänen sisimpäänsä. Vaikka maailma on vienyt moninkertaista ministeriä, toista varapuhemiestä, ETYJ- ja urheilupomoa ja monessa sopassa keitettyä kehäkettua, Uusikaupunki on hänen henkinen kotinsa. Sinne hän palaa ja siellä hän viihtyy.
Uusikaupunkikin rakastaa suurta poikaansa. Kahden käden sormet riittävät hyvin laskemaan ne Uudenkaupungin Sanomien numerot, joissa Kanervaa ei ole kuvattuna edestä ja takaa avaamassa milloin mitäkin tapahtumaa ja antamassa lausuntoa kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä.
Sivusta otettua kuvaa Iken kasvoista ei ole lehdessä koskaan julkaistu. Siihenkin olisi värikkään uran käänteissä ollut ehkä aihetta.
Ei ole mitään syytä vähätellä Ilkka Kanervan kansansuosiota. Ike on suosittu mies. Ike tuntee kaikki, muistaa kaikki, tervehtii aina, heittää kovassakin kiireessä muutaman lupsakkaan sanan. Ja kun sitä on tehnyt kokonaisen ihmisiän, 42 vuotta, niin jo nyt voi huoletta ilmoittaa, että on ehdokkaana seuraavissakin eduskuntavaaleissa vuonna 2019. Läpimeno on varma, ja rako kansanedustajien urataulukossa toisena olevaan Virolaiseen sen kun kasvaa. Johtoa ei uhkaa kukaan – jos ei Paavo Väyrynen sitten taas keksi jotain.
Kanervan pitkä parlamentaarinen urakin on ehdottomasti arvokas. Kansanedustajan työssä on ainainen putoamisuhka ja pelko työpaikan menetyksestä. Siksi niin monet lähtevät ainaisesta epävarmuudesta mieluusti pysyvämpiin poliittisiin virkoihin, Virolainen ja Kanerva eivät. Kanervan suoritusta tosin himmentää hiukkasen se, että on hän ollut kaksi kertaa aktiivisesti tyrkyllä Suomen Pankkiin, kerran Etelä-Suomen läänin maaherraksi ja kerran ETYJ:n pääsihteeriksi. Putki olisi katkennut, jos tyrkyttäytyminen olisi onnistunut.
Pankkiura kaatui kaksi kertaa presidentti Tarja Halosen jyrkkään vastustukseen. Maaherrahakemuksensa Kanerva veti viime metreillä itse takaisin, eikä ETYJ-pääsihteerin virkaan tullut maailmalta kannatusta. Niin Kanerva pysyi ”vain” kansanedustajana.
Koikkalainen onnittelee kuitenkin vilpittömästi. Silmilleenkin uransa aikana saanut Kanerva on nuorekas, ystävällinen ja huumorintajuinen mies. Itselleenkin hän osaa nauraa.
”Ei semne ihmine pali mittä maailmast tiär ko ei ol Uureskaupunkis käyny,” juhlakalu siteeraa Uudenkaupungin Sanomissa jo lapsena kuulemaansa paikallista sananlaskua.
Ilkka Kanervan lapsuudesta on jo kuusi vuosikymmentä. Taakse kelpaa silti katsoa, samoin eteenpäin. Ura jatkuu, työt maistuvat, maallista mammonaa ja hyväksyntää on kertynyt ja titteliasiatkin ovat kunnossa.
Ei Lokalahdelta joka päivä uusia ministereitä maailmalle lähde.