”Mitä merkitystä tässä konkurssissa on enää yhdellä hajonneella astianpesukoneella?”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Ihminen on sopeutuvainen. Oli kyse sitten arjen vastoinkäymisistä tai koko kansakuntaa ravistelevista mullistuksista.

Tunnelmat vaihtelevat, mutta aina nousee uusi, lupauksia täynnä oleva päivä. Tänä aamuna se oli jo melkein yöpakkasen höystämä, mittarissa vain 0,6 lämpöastetta. Kesäkurpitsat olivat onneksi harson alla, mutta yöllinen vieras oli jo ehtinyt mustata lehtien kärjet.

On se sitten korkeaa ikää tai huolien täyttämää arkea, mutta silmä havainnoi entistä epätarkemmin luonnossa tapahtuvia muutoksia eivätkä nenään tunge myöskään sen raikkaat tuoksut. Joskus suorastaan hätkähtää, kun havahtuu johonkin vanhaan, tuttuun ja kaukaiseen.

Ei elämä sittenkään ole vain Ukrainan sotaa, pakolaisia, sähkön hintaa, nousevia korkoja ja inflaatiota.

Pakko on hyvä opettaja

Siitä ei ole hetkenkään epäselvyyttä: vuosi 2022 on ollut paska vuosi. Ei vain henkilökohtaisella tasolla, vaan myös maailmanlaajuisesti.

On otettu rumaa takapakkia siitä, mihin oli jo mielissä tuudittauduttu ja mihin oli sinisilmäisesti myös uskottu. Järjestys meni kertaheitolla uusiksi.

Ihminen on sopeutuvainen. Kun asiat muuttuvat, ihminen osaa aika äkkiä mukautua siihen – etenkin silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Pakko on hyvä opettaja.

Koikkalainenkin on sopeutunut – nikotellen ja usein ärtyneenä, mutta silti sopeutunut – siihen, että keittiössä hyrisee jo kolmatta viikkoa kuin Ruotsin-laivalla. Keittiön lattia on avattu ja betonin päällä on sahanpurujen seassa levy, joka kuivattaa lattianalustaa ja seinää. Puhallin on päällä. Yötä päivää.

Yllätys keittiössä

Astianpesukone on mainio keksintö. Se helpottaa arkea, mutta joskus se voi tehdä myös stopin. Koikkalaisen astianpesukone teki.

Mökilta palatessa keittiön lattia lainehti ja oli märkä monen neliömetrin alalta. Astianpesukone oli hajonnut ja siihen tuleva vesijohto myös tihkutti vettä.

Ja ei, Koikkalainen ei koskaan ole jättänyt eikä jättänyt nytkään hanaa auki. Vahinko vain tapahtui.

Paikalla kävi heti alkuun kosteustarkastaja. Oikein lupsakka, mutta sarkastinen mies, joka puhui asioista kaunistelematta. Tämäkin oli selvä nakki.

Kun Koikkalainen kysyi, että onko hänellä paljonkin vastaavanlaisia tapauksia, niin vastaus tuli empimättä: ”Liian paljon.”

Mitäpä vielä yhdestä

Asiat voisivat olla hullumminkin. Normaali arki odottaa ehkä jo lokakuussa. Ehkä.

Kaikki remontit ovat herrassa. Aikataulut eivät pidä. Yllätyksiä tulee. Materiaalit eivät kulje ajallaan. Kaikki on mahdollista. On vain sopeuduttava.

Tietysti voi sanoa, että mitä merkitystä tässä konkurssissa on enää yhdellä hajonneella astianpesukoneella.

Ei sillä olekaan.

Ei varsinkaan silloin, kun oma kone on kunnossa ja keittiön villat kuivia.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X