Moderneja asuntoja eivät kirjahyllyt näytä koristavan – Siksi kodit tuntuvat liian hygieenisiltä, kylmiltä ja tyhjiltä
Oman kodin jättäminen tuntuu kurjalta. Moni joutuu sen päätöksen eteen, kun esimerkiksi portaat käyvät liian työläiksi kulkea.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Tällä viikolla Koikkalainen ei kirjoita ihmiskunnan kärsimyksistä, ei maailman pahuudesta, ei riehuvista sodista eikä sotien uhkastakaan. Nyt on aika sinisille hetkille ja tavallisen arjen pienille, mutta suurille asioille. Esimerkiksi sille, kuinka aurinko alkaa joka aamu edellistä aikaisemmin valaista itäistä taivaanrantaa. Kevät tekee tuloaan. Sitä kannattaa odottaa.
Koikkalaisen turkulainen kaveri muutti vaimoineen rivitalosta kerrostaloasuntoon. Syy oli se tuttu: kun ikää karttuu ja raihnaistuu, kulkeminen kahdessa kerroksessa alkoi käydä hankalaksi. Kipeä ratkaisu oli vain tehtävä. Vanha asunto oli ollut hyvin rakas, toimiva ja lämmin koti monen vuosikymmenen ajan. Lähteä piti, kun muutto vielä sujuu.
Kotoa jalat edellä
Kaveri on kirjaihmisiä. Hyllyissä oli vähintäänkin satoja, ellei tuhansia kirjoja. Jokainen oli taatusti luettu. Ei niitä ollut hankittu vain siksi, että huusholli näyttäisi hienolta ja sivistyneeltä. Mutta rupeapa karsimaan!
Kaveri kertoi, että se vasta oli tiukka paikka, kun kerrostalossa oli tilaa vähemmän ja sen mukaan oli kirjojenkin suhteen toimittava. Nyt muutto on takana ja kaveri asettautunut uuteen kämppään. Tutuista kirjoista lähti mukaan reilusti alle puolet.
Sydäverta valui muuttoruljanssissa litrakaupalla. Elämä on kuitenkin valintoja ja silloin mies tekee, mitä miehen pitää. Pumppu pelaa taas ja mieli on ainakin näennäisen tyyni. Koska Koikkalaiselle muutto olisi yhtä vaikea, niin päätös on, että kotoa lähdetään vain jalat edellä niin kuin Laurilan Anttoo. On omakotitalon nurkkiin tietysti kasautunut vuosikymmenten varrella kirjojen lisäksi paljon muutakin tuttua ja turvallista. Tässä tapauksessa mies ei tee sitä, mitä miehen pitäisi.
Kirjahyllyt kuuluvat dinosauruksen kotiin
Moderneja asuntoja eivät kirjahyllyt – edes pienet – näytä koristavan. Siksi ne tuntuvat liian hygieenisiltä, kylmiltä ja tyhjiltä; elektroniikkaa on, mutta sydän puuttuu. Tässäkin Koikkalainen myöntää olevansa ehdoton dinosaurus: osa hyvää ja viihtyisää kotia ovat niin printtilehdet kuin fyysiset kirjat, kovat kannet, kauniit selkämykset, paperisivut ja hyvät tuoksut. Pölyäkin saa olla – kohtuullisesti.
Kun dinosaurusten elintila kapenee kirjojenkin suhteen, on Koikkalaisen hyvä siteerata toistakin turkulaista kirjojen ystävää. Hän on lukenut Volter Kilven Alastalon salissa. Hän ei kuolemaa pelkää. Hän sanoo, että jos tilan puute uhkaa, niin hänen kodistaan lähtee jääkaappi ja sähköhella, mutta ei yksikään kirja. Tässä kohden Koikkalainen ottaisi kyllä hiukan varovaisemman kannan. Jos tuon pään ottaa, voi käydä niin, että kämpässä ei ole pian eukkoakaan.
Kuten näkyy, elämä soljuu suomalaiskodeissa verkkaisin poljennoin. Ulospäin ei välttämättä näy, että pientä kuohuntaakin on. Eri näkemykset kilvoittelevat. Kaikki se on kuitenkin otettava ennen kaikkea elämän merkkinä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!