Mukavia ja hyvin palkattuja töitä kavereille – ja mikä parasta, paikka etupenkissä on säilynyt
”Erityisavustaja voi tienata 7 000 euroa kuussa ja valtiosihteeri nauttii lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Kyllä ne sopeutumisrahan hakkaavat”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Vanhalla laululla pitää taas aloittaa, kun taivas putoaa päälle. Kirjaimellisesti. Vettä tulee niskaan niin että roikaa. Kiva olisi tulkita merkit niin, että kevät etenee, mutta kun ei oikein tunnu siltäkään. Talvihan on jo menetetty. Sitä ei koskaan edes tullut.
Eivät nämä aivan maailmanlopun merkkejä ole, mutta jotain sinne päin. Jotain on nyt ilmassa.
Vanhaa laulua on sekin, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen 19 ministeriä on passaamassa 15 poliittista valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa. Yhtä suuri joukko oli palkattu myös Antti Rinteen pätkähallituksen tarpeisiin.
Työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö Erkki Virtanen sanoo, että avustajajoukon suuruus on kirkkaasti Suomen ennätys. Samaan syssyyn Virtanen linttaa maan rakoon väitteet, että lisäjoukkoja olisi tarvittu Suomen EU-puheenjohtajuuden vuoksi. ”Minusta EU-puheenjohtajuusperustelu oli feikki. Haluttiin vain kavereille mukavia töitä.”
Jutussa on Erkki Virtasen mielestä viety toimittajiakin kuin litran mittaa. Kyseessä oli ”lapsellinen väite, joka meni hyvin läpi mediassa”.
Koikkalainen on marissut tästä ennenkin. Suuri avustajajoukko on valittu köökin kautta, sitä eivät ole valinneet äänestäjät. Ovesta vilahti sisään monta eduskunnasta pudonnutta kansanedustajaa. Töitä tuli hyvässä kaverihengessä ja palkkauskin on kohtuullinen.
Erityisavustaja voi tienata 7 000 euroa kuussa ja valtiosihteeri nauttii lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Kyllä ne sopeutumisrahan hakkaavat – ja mikä parasta, paikka etupenkissä on säilynyt.
Näillä välistävedoilla tuppaa olemaan sellainen tapa, että ne jäävät yleiseksi käytännöksi. Erityisavustajien ja valtiosihteerien rekrytointi on erinomainen tapa palkita uskolliset. Voi vain kuvitella napinaa, joka syntyisi, jos joukkoa ruvettaisiin harventamaan. Se olisi puoluepampuille loistava tilaisuus hankkia itselleen uusia vihamiehiä ja -naisia.
Väkisinkin herää kysymys, mihin tarvitaan perinteistä virkamieskuntaa, kun sen töitä tekemään haalitaan puolueväkeä. Jos virkamieskunta ei kelpaa, niin ei kai sitä sitten enää tarvitakaan. Suomalaiset maksavat veronsa mielellään, mutta raja tulee jossain vastaan. Pääministeri toimeen. Kumpi lähtee, virkamies vai puoluetoveri?
Viron, Latvian ja Liettuan rajoilla kuhisee. Suunnitteilla on, että Latvia ja Liettua nostavat jo maaliskuussa etenkin väkevien alkoholijuomien verotusta Viroa ankarammaksi. Heiluriliike voi olla suurikin. Suomalaiset hakisivat viinansa mieluummin Tallinnasta kuin Latvian rajalta. Sellaista ihmettä ei silti nähdä koskaan, että viinan hinta laskisi Suomessa.
Hämeen Sanomissa oli 17.2. oikaisu. Lehti oli virheellisesti kirjoittanut Hämeenlinnan kaupungin Alko-ostoista kertovassa jutussaan, että alkoholia olisi ostettu Alvettulan, Eteläisten ja Hauhon yhtenäiskoulun pikkujouluihin. Juomat ostettiin kuitenkin kaupungin yhtenäiskoulujen henkilökunnan pikkujouluihin, joihin Alvettulan ja Eteläisten koulut eivät kuulu.
Oikaistussa jutussa luki, että oli hankittu kahdeksan hanapakkausta erilaisia viinejä ja neljä jaloviinapulloa Hauhon, Eteläisten ja Alvettulan pikkujouluihin. Hinta 252 euroa.
Tekevälle sattuu, Koikkalaisellekin monta kertaa, mutta näissä hommissa on syytä olla tarkka. Siinäkin, mitä kerrotaan menneen kurkusta alas, missä, mihin hintaan – ja ennen kaikkea kenen kurkusta.