Olipa sitten Matti Virtanen tai Vladimir Putin: ”Raaka on vanhan miehen elämän laki – rakko liikuttaa miestä, ei mies rakkoa”
”Raja tulee aina vastaan. Joskus. Siksi Venäjällä nyt kuohuu. Papan ei tarvitse muuta kuin vilkaista peiliin. Heti näkyy, missä on vika”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Tipaton tammikuu lusittu. Tässäpä tärkeimmät. Sen lisäksi, että Pappa on taas tärissyt viikonlopun 260 neliön makuuhuoneessaan välkehtivän Mustanmeren rannalla. Kaukana kapinoiva Moskova, kaukana kapinoiva Pietari. Nyt on ollut jo Papankin nöyrryttävä ja sanottava ääneen nimi, joka on jo miljoonien muittenkin venäläisten huulilla: Aleksei Navalnyi, oppositiojohtaja, joka nousi kuolleista.
Raaka on vanhan miehen laki
Merkillistä on ihmisen ahneus. Mitä ihminen tekee luksuspalatsilla ja niin isolla makuuhuoneella? Mitä virkaa sellaisella epäviihtyisällä ökyhallilla on vanhenevalle miehelle, joka kaikkien muitten kuolevaisten lailla joutuu joka tapauksessa ramppaamaan vessassa useamman kerran yössä – niin machomies kuin onkin. Siihen on mukauduttava niin Matti Virtasen Suomessa kuin presidentti Vladimir Putinin Venäjällä. Raaka on vanhan miehen elämän laki: rakko liikuttaa miestä, ei mies rakkoa.
Yli 5 000 ihmistä pidätettiin. Koronaetäisyyksiä ei mietitty, kun heidät häkkeihin sullottiin. Rytäkkä jatkuu. Putinista on tullut kasvonsa ja uskottavuutensa menettänyt mies. Hän kuuluu nyt samaan sarjaan kuin suurikokoinen pikkuveljensä Valko-Venäjällä, presidentti Aljaksandr Lukashenko. Molemmilla on edessä vain umpikuja, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin poistua itse kuvioista. Mieluiten vapaaehtoisesti, kun se vielä on mahdollista.
Mihin kulminoitui Venäjän kriisi? Se kärjistyi siihen, että Aleksei Navalnyin kohtelussa mentiin liian pitkälle. Kohtuus pitää olla kaikessa, varastamisessakin, korruptiossa, vastustajien kaltoinkohtelussa, kaikkien näkemissä epäoikeudenmukaisuuksissa sekä vallan ja rahan kahmimisessa. Raja tulee aina vastaan. Joskus. Siksi Venäjällä nyt kuohuu. Papan ei tarvitse muuta kuin vilkaista peiliin. Heti näkyy, missä on vika.
Papat – ja mammat – ovat maailman hienoimpia asioita. Pelkät sanat herättävät lämpimiä mielleyhtymiä, lapsuuden muistoja, turvallisuutta, jatkuvuutta sekä luotettavia kiinnekohtia elämässä, jossa mikään ei ole varmaa. Toivottavasti Bunkkeri-Pappa ei vie ihmisiltä tätä viimeistäkin toivoa ja elämän johtotähteä. Bunkkeri-Pappa saa mennä, mutta papasta ei saa tulla kirosanaa.
Vallun talvi on pelastettu.
Vuosien perinne – lintujen pihabongaus
Jokatalviseen tapaan Koikkalainen tihrusti taas viikonloppuna lintuja keittiönikkunasta. Tunnin pihabongaus on jo 16-vuotinen perinne, ja se kertoo aika hyvin talvilinnuston muutoksista. Yhden ikkunan näkymät paljastivat ainakin sen, että muutoksia ei ole juurikaan tapahtunut.
Nyt pihaa bongatessa ilahdutti paikalla pitkään viihtynyt keltasirkkuparvi. Harvinaisuuksia ei ollut eikä pitänytkään. Joukko alkaa olla tuttu: nimeltä Koikkalainen tunnistaa jo Vallun. Se on mustarastas, joka on veuhtonut ruokintapaikalla lehtien seassa koko syksyn ja lunta paiskien läpi tammikuun.
Alkanut helmikuu enteilee jo kevättä. Vallu voi unohtaa myöhästyneet muuttoaikeensa. Rasvaa vain rinnan alle pähkinöistä ja auringonkukansiemenistä. Vallu selviää kyllä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.