”Otavan tarina päättyi, kun Putin lähetti joukkonsa Ukrainaan”
On asioita, jotka huomataan vasta sitten, kun niitä ei enää ole. Siitä on kulunut nyt reilu kuukausi, kun Koikkalaisen synnyinkaupungissa Raumalla päättyi kansankapakka Otavan tarina.
Hienostelijoidenkin on pakko myöntää, että Otavan myötä pieni merikaupunki menetti yhden maamerkeistään.
Kivenheiton päässä Rauman torista sijaitsevan ravintolarakennuksen historia juontaa vuosisatojen taakse. Parina viime vuosikymmenenä osa siitä oli suosittu kansankapakka.
Otavan karvalakkipuoli oli monen raumalaisen olohuone. Juhlavampi puoli lopetettiin lähemmäs 20 vuotta sitten, mutta kaurismäkeläinen Otavan tarina loppui vasta joulun alla.
Otavassa aika pysähtyi. Sen miljööseen ei kajottu koskaan. Aina se pysyi yhtä nuhjuiseina, yhtä muuttumattomana. Rahan puutetta tai ei, kalustusta ei koskaan nykyaikaistettu – onneksi. Asiakkaistakin monet nuokkuivat samoilla paikoilla päivästä toiseen. Tarinat olivat samat ja toistuvat.
Otava oli kylmien, muovisten, lasisten ja ylihygieenisten nykyravintoloiden joukossa vanha nuhjake. Monet vierastivat sitä, mutta asiakkailleen se merkitsi jatkuvuutta ja turvallisuutta.
Sodan vaikutukset yltävät kauas
Otavan kuoliniskuun on monta syytä.
Komeimmalta voi kuulostaa se, että Otavan tarina loppui imperialistiseen Venäjään. Sen hyökkäystä Ukrainaan seurasi koko Euroopan mullistanut energiakriisi. Vaikutukset heijastuivat myös pikkuruiseen Selkämeren satamakaupunkiin.
Otavan omistaja sai veret seisauttavan sähkölaskun. 4 700 euroa.
Huonompikin bisnesmies tajuaa, että nämä lisäkulut ovat jo liikaa. Enää ei riittäisi, vaikka saisi joka päivä myytyä muutaman jallun normaalia enemmän.
Ajat muuttuvat, entinen jää vääjäämättä taakse. Joku voi sanoa, että vanhojen kapakoiden nostalgointi on vain vanhojen ihmisten pehmenemistä ja haikailua. Vanha ei vain pysy perässä.
Otavakin jouti siis mennä.
Merimieskapakan perintö
Hiljentynyt Otava lienee edelleenkin myynnissä. Se on ollut myynnissä jo viime vuoden toukokuusta saakka. Miljöö on sama: vanha puutalo, seinillä vanhat laivojen valokuvat, korkeissa huoneissa kuluneet pöydät, levyautomaatti, biljardipöytä, baaritiski.
Näitä ei ole enää Suomessa monta. Vanha merimieskapakka, muisto ajoilta, jolloin laivat kävivät satamassa muutakin kuin vain kääntymässä. Silloin merien kyntäjillä oli vielä aikaa istahtaa kapakkaan.
Koikkalainen kävi Otavassa aina, kun kävi kotikaupungissaan. Jos pitäisi keksiä Otavalle mainosslogan, niin se olisi tämä:
Jo isäni kävi täällä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!
Vladimir Putinin tavoissa johtaa voi nähdä kaikuja toisen maailmansodan aikaisilta diktaattoreilta. © MVphotos
