”Otavan tarina päättyi, kun Putin lähetti joukkonsa Ukrainaan”

”Venäjän hyökkäystä Ukrainaan seurasi koko ­Euroopan mullistanut energiakriisi. Vaikutukset heijastuivat myös pikkuruiseen Selkämeren satamakaupunkiin”, Koikkalainen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

"Venäjän hyökkäystä Ukrainaan seurasi koko ­Euroopan mullistanut energiakriisi. Vaikutukset heijastuivat myös pikkuruiseen Selkämeren satamakaupunkiin", Koikkalainen kirjoittaa.
Teksti:
Koikkalainen

On asioita, jotka huomataan vasta sitten, kun niitä ei enää ole. Siitä on kulunut nyt reilu kuukausi, kun Koikkalaisen synnyinkaupungissa ­Raumalla päättyi kansankapakka Otavan tarina.

Hienostelijoidenkin on ­pakko myöntää, että Otavan myötä pieni merikaupunki menetti yhden maamerkeistään.

Kivenheiton päässä Rauman torista sijaitsevan ravin­tolarakennuksen historia juontaa vuosisatojen taakse. Parina viime vuosikymmenenä osa siitä oli suosittu kansankapakka.

Otavan karvalakkipuoli oli monen raumalaisen olohuone. Juhlavampi puoli lopetettiin lähemmäs 20 vuotta sitten, mutta kaurismäkeläinen ­Otavan tarina loppui vasta joulun alla.

Otavassa aika pysähtyi. Sen miljööseen ei kajottu koskaan. Aina se pysyi yhtä nuhjuiseina, yhtä muuttumattomana. Rahan puutetta tai ei, kalustusta ei koskaan nykyaikais­tettu – onneksi. Asiakkaistakin monet nuokkuivat samoilla paikoilla päivästä toiseen. Tarinat olivat samat ja toistuvat.

Otava oli kylmien, muovisten, lasisten ja ylihygieenisten nykyravintoloiden joukossa vanha nuhjake. Monet vierastivat sitä, mutta asiakkailleen se merkitsi jatkuvuutta ja turvallisuutta.

Sodan vaikutukset yltävät kauas

Otavan kuoliniskuun on monta syytä.

Komeimmalta voi kuulostaa se, että Otavan tarina loppui imperia­listiseen Venäjään. Sen hyökkäystä Ukrainaan seurasi koko ­Euroopan mullistanut energiakriisi. Vaikutukset heijastuivat myös pikkuruiseen Selkämeren satamakaupunkiin.

Otavan omistaja sai veret ­seisauttavan sähkölaskun. 4 700 euroa.

Huonompikin bisnesmies ­tajuaa, että nämä lisäkulut ovat jo liikaa. Enää ei ­riittäisi, vaikka saisi joka päivä myytyä muutaman jallun normaalia enemmän.

Ajat muuttuvat, entinen jää vääjäämättä taakse. Joku voi sanoa, että vanhojen kapakoiden nostalgointi on vain vanhojen ihmisten ­pehmenemistä ja haikailua. Vanha ei vain pysy perässä.

Otavakin jouti siis mennä.

Merimieskapakan perintö

Hiljentynyt Otava lienee edelleenkin myynnissä. Se on ollut myynnissä jo viime vuoden toukokuusta saakka. ­Miljöö on sama: vanha puutalo, seinillä vanhat laivojen valokuvat, korkeissa huoneissa kuluneet pöydät, levyautomaatti, biljardipöytä, baaritiski.

Näitä ei ole enää Suomessa monta. Vanha merimieskapakka, muisto ajoilta, jolloin laivat kävivät satamassa muutakin kuin vain kääntymässä. ­Silloin merien kyntäjillä oli vielä aikaa istahtaa kapakkaan.

Koikkalainen kävi Otavassa aina, kun kävi kotikaupungissaan. Jos pitäisi keksiä Otavalle mainosslogan, niin se olisi tämä:

Jo isäni kävi täällä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

Lue myös: ”Putin haluaa olla kunnioitettu ja pelätty kuin gangsteri” – Miksi historia toistaa nyt samat virheet, joita tehtiin jo Hitlerin kanssa?

Vladimir Putin, taustalla Josif Stalin ja Adolf Hitler

Vladimir Putinin tavoissa johtaa voi nähdä kaikuja toisen maailmansodan aikaisilta diktaattoreilta. © MVphotos

X