”Pieni mutta sisukas Suomi on nyt 103-vuotias – Kuka osaa tarttua tähän päivään ja nähdä tulevaisuuteen, kuka juuttuu juoksuhautoihin?”
”Kenellä on silmää nähdä, mitkä asiat nyt ovat merkityksellisiä kansallisen itsenäisyyden säilymiseksi ja sille, että patriootit – eivät nationalistit – ovat pitämässä Suomea otollisessa kurssissa”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Perinteistä poikkeava itsenäisyyspäivä on lusittu. Linnassa ei juhlittu. Päivän kaari oli vuodenajan mukaisesti lyhyt. Sää ei taaskaan suosinut. Kausivaloja riitti, mutta lumi ei valaissut maisemia eikä talvinen aurinko jollottanut taivaalta.
103-vuotias Suomi – Miten kyetään puolustautumaan rauhan aikana vieraiden valtojen hyökkäyksiltä?
Pieni, mutta sisukas Suomi on nyt 103-vuotias. Muutama vuosi eteenpäin ja sitten ovat haudassa ne aikalaiset, jotka vielä omin silmin todistivat isänmaan aamunkoittoa. Vähissä alkavat olla myös he, jotka olivat täysi-ikäisinä mukana talvisodassa, kotirintamalla ja taisteluissa. Viime sotien veteraanien keski-ikä on jo 95 vuotta.
Ei maan itsenäisyyden puolustaminen ole pelkkää ase kädessä seisomista. Sitä mitenkään vähättelemättä – päinvastoin – alkavat jatkossa nousemaan vahvemmin esiin siviilissä tehdyt arjen työt ja ponnistelut. Juhlapuhujat saavat opetella uudet aloitukset ja puheeseensa toiset painotukset, jotta kuuntelijoitten mielenkiinto säilyy ja he jaksavat pysyä mukana.
Kuka osaa tarttua tähän päivään ja nähdä tulevaisuuteen, kuka juuttuu juoksuhautoihin? Kenellä on silmää nähdä, mitkä asiat nyt ovat merkityksellisiä kansallisen itsenäisyyden säilymiseksi ja sille, että patriootit – eivät nationalistit – ovat pitämässä Suomea otollisessa kurssissa. Aivan oma juttunsa on se, miten kyetä puolustautumaan rauhan aikana vieraitten valtojen hyökkäyksiltä, jotka ovat kuin sota-aikaan verrattavia puuttumisia itsenäisen valtion asioihin.
”Maailma on kaunis ja siihen pitää uskoa”
Irwin Goodman laulaa karusti ja Diandra Flores herkästi, mutta molemmat Vexi Salmen sanoin hyvin koskettavasti, että maailma on kaunis. Maailma onkin kaunis ja siihen pitää uskoa, koska muutoin ei ihminen jaksa elää. Hereillä pitää olla myös, kuin siinä sivussa. Hyväuskoisuudesta tulee äkkiä takkiin ja jos rupeaa lampaaksi, tulee nopeasti kerityksi.
Suomessa on presidentti. Suomessa hänet valitaan kuuden vuoden välein. Suomessa ei ole kuningasta. Kuningas piti tulla, kun Hessenin prinssiä Friedrich Karlia lähdettiin Itämeren takaa tänne kapinavuonna 1918 hakemaan. Joka ilta Koikkalainen laittaa kätensä ristiin ja kiittää, ettei näin koskaan tapahtunut.
Diandran ja Irwinin maailma on kaunis.
Etenkin naisväkeä koukuttanut Netflixin draamasarja The Crown kertoo elämästä Englannin kuningashuoneessa. Moni varmaan nauttiikin hovielämän tirkistelystä. Se on täyttä sekasotkua. Se on loputon määrä ilkeyttä, rahantuhlausta, juonittelua, kylmyyttä, rakkaudettomuutta, selkäänpuukottamista, ahneutta, vallanhimoa. Herkullisten yksityiskohtien lomassa The Crown paljastaa myös, kuinka jakautunut on brittien luokkayhteiskunta.
Suomessa on presidentti. Jos presidentti on huono, hänet vaihdetaan heti ensimmäisen kauden jälkeen. Ja vaikka hän olisi hyväkin, hän vaihtuu varmasti viimeistään 12 vuoden kuluttua. Presidentti valitaan vaaleilla. Yleensä hän myös tunnustaa vaalituloksen – ainakin Suomessa – ja pruukkaa lähteä heti, kun sen aika on. Ja mikä kaikkein parasta, presidentin asema ei periydy.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.