Poikkeusjoulu uudistaa perinteitä: ”Kun aika on tämä, monenlaista kokeillaan – pikkujoulujakin järjestetään etänä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © Tomi Malkki
Koska Koikkalainenkaan ei ole kaikkea vielä elämässään nähnyt, ensimmäisenä mieleen nousee kysymys, miten etäpikkujouluissa on järjestetty yön loppuhuipentuma eli jäsentenvälinen painiosuus.

Vuosi on kallistunut joulukuulle, pikkujoulujen ja oikean joulun aikaan. Kaikki ovat poikkeusjouluja, ja jokainen imeväisestä vaariin tietää, mistä syystä. Kun aika on tämä, monenlaista kokeillaan. Pikkujoulujakin järjestetään etänä. Yritys se on sekin purkaa työpaikoilla vuoden mittaan kertyneitä paineita.

Korona myllää pikkujoulujakin

Koska Koikkalainenkaan ei ole kaikkea vielä elämässään nähnyt, ensimmäisenä mieleen nousee kysymys, miten etäpikkujouluissa on järjestetty yön loppuhuipentuma eli jäsentenvälinen painiosuus.

Entä miten hoituu illan kohokohta eli paperikorin tyhjentäminen osastopäällikön päähän? Molemmat kuuluvat jokaisen pikkujoulun perusohjelmistoon, ja ne ovat monen mielestä paras osoitus siitä, että juhlat ovat olleet onnistuneet.

”Ampumahiihtoa jopa katsoisi, vaikka ei mukana olisi yhtään suomalaista”

Ei juhlittu suomalaisittain, kun ampumahiihtokausi käynnistyi maailmancupilla Kontiolahdella. Lunta sentään oli, mutta yleisöä ei päästetty katsomoon ollenkaan. Kaisa Mäkäräinenkin oli paikalla, mutta valitettavasti ilman suksia ja pyssyä vain kommentaattorina.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä Tuomas Harjula yllätti sijalla 14, mutta muutoin olivat suomalaisesitykset varsin vaatimattomia. Ne olivat niin surkeat, että jos kisat olisi järjestetty jossain muualla, ei häntäpään suomalaisia olisi edes vilahtanut tv-ruudussa.

Ampumahiihto on hieno urheilulaji. Se on hyvin vaativa laji, se edellyttää lujaa fyysistä kuntoa ja kovaa paineensietokykyä. Kausi on pitkä. Siinä tapahtuu paljon, tilanteet vaihtuvat nopeasti ja pudotukset ja nousut voivat hetkessä kääntää kilpailun kulun. Siksi se on myös loistava tv-laji. Ilokseen Koikkalainenkin on sitä tiiviisti seurannut vuosikaudet, vaikkei kovin innokas penkkiurheilija olekaan.

Ampumahiihtoa jopa katsoisi, vaikka ei mukana olisi yhtään suomalaista. Silti Koikkalainen miettii, miksi voittajien joukossa on niin paljon – suorastaan tungokseen saakka – norjalaisia ja ruotsalaisia. Poikkeavatko heidän menestysmisedellytyksensä jotenkin suomalaisten mahdollisuuksista? Lunta ja talviolosuhteita meilllä on ainakin Lapissa ja pätäkkääkin siinä kuin naapureilla. Mitä sanoo päävalmentaja Jonne Kähkönen?

Onko etäpikkujouluissa painia?

Päinvastoin kuin Juhani TamiTamminen ja EsaTikiTikkanen, Tampereen jyrä Kalervo Kummola on viime aikoina kovasti kurmoottanut Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukashenkoa ja maassa keväälle suunniteltuja jääkiekon MM-kisoja. Maassa on kaaos, vaalivilppiä protestoiva kansa kaduilla. Lukashenkon pitäisi rautakanslerin mielestä tehdä johtopäätökset ja siirtyä sivuun, koska diktaattorin työkalupakista ei näy löytyvän kykyä muuttua ja muuttaa toimintatapoja.

Kalervo Kummolan suoraselkäisyys on kunnioitettavaa. Lukashenkoa vastassa on nyt sellainen luu, että ihmisiä pamputtavat kasvottomat erikoisjoukot eivät vaa´assa paljon paina. Viesti on selvä: ei urheilu voi olla saareke, joka olisi irrallaan politiikasta. Ei ole, vaikka jotkut kirkasotsaiset sellaista väittävätkin.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X