Poliittisen pudotuspelin raakuus läpäisee paksummankin nahan

TÄMÄ EI OLE siloteltua tv-viihdettä. Tosielämässä pudotuspeli on paljon raaempaa.

Tässä ei tarvitse jättää mitään mielikuvituksen varaan. Vaalivalvojaisissa korppikotkat pääsevät istumaan paraatipaikoille.

Uhrit rimpuilevat areenalla ilman mitään turvaa. Nokkaisemaan pääsee aivan vapaasti.

HUONOSTI nukutun vaaliyön jälkeen Koikkalainen heräilee uuteen aamuun. Tuli valvottua tappiin saakka.

Eduskuntavaalien lopullinen tulos selvisi vasta puolenyön jälkeen.

VASTOIN odotuksia aurinko näkyy nousevan tänäänkin, mutta vahva epäilys on, että huonoja nukkujia on ollut muitakin – tosin muista syistä.

Poliitikoksi ryhtyminen on tietysti vapaaehtoinen valinta. Se on myös harvoja ammatteja, joihin ei enää papeita kysellä. Monelle se on ainut tie hyville tuloille ja pääsy jopa sisäpiiriin.

RISKIT OVAT aika suuret. Useimpien eduskuntaan halajavien on lyötävä pöytään omaa rahaa. Tuntemattomia eivät raharikkaat ja firmat tue. Puolueittenkin tuki on satunnaista.

Jos et mene läpi, käteen jäävät kuukausien ellei vuosien turhat työt ja pankkilainat, joiden lyhentämiseen kuluu vuosia toinen mokoma. Ja elääkin pitäisi – politiikan ulkopuolella.

PYÖRÄT pyörivät. Voittajat hääräävät, touhottavat; kännykät soivat, tärkeitä ihmisiä tulee ja menee. Uutta hallitusta kootaan pikavauhtia.

Puhelimet ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa. Jos sittenkin tulisi puheenjohtajalta soitto: haluatko ministeriksi?

PUDONNEET ovat jo koonneet kamppeensa eduskuntatalon kopperoista, uudet tulijat tarvitsevat tilaa.

Muutos on hämmästyttävä. Jo ensimmäisinä arkipäivinä näkee, kuka tervehtii niin kuin ennenkin ja ketkä vaihtavat vastaan tullessaan kadun toiselle puolelle.

Viimeistään silloin ex-kansanedustaja tajuaa, että on yllättävän paljon ihmisiä, joille muut ihmiset ovat merkityksellisiä vain hyötytarkoituksessa.

Kuinka paljon kannattaa satsata hevoseen, joka alkaa jo olla valmista kauraa eläinten vanhainkotiin tai teurastamoon?

POLIITIKKOJEN sanotaan olevan poikkeuksellisen paksunahkaista porukkaa. Koikkalainen ei tuohon väittämään usko.

Sellaista miestä tai naista ei ole, joka olisi henkilökohtaisen tappion tullessa pelkkää teflonia. Asema muuttuu, ja takapakki voi merkitä myös arkisen toimeentulon vaarantumista.

Kun on vuosikaudet tottunut ottamaan yhteisestä pussista, huomaakin yhtäkkiä, että omassa lompakossa sormet osuvat pohjaan kiusallisen nopeasti.

POLITIIKKA on elämäntapa. Putoaminen saattaa merkitä myös joutumista tutun yhteisön ulkopuolelle.

Kaikki ovet eivät olekaan enää auki, esirippu ei lävähdä sepposen selälleen. Vanhalle sirkushevoselle on kova paikka, kun tanner ei tömähtele eikä ilma tuoksahda kamppailun kiihkosta eikä adrenaliini kohise veressä.

SIVUSTA seuraaminen on aktiiviselle eläjälle lamaannuttava kokemus. Ei ole kiva tulla siirretyksi eturivistä takarivin taaviksi.

Sehän on yhtä kuin kuolema, vaikka jotkut sanovat sen olevan poliitikolle hyvin terveellinen muistutus. Jotkut ottavat opikseen, kaikki eivät pääse koskaan yli.

KOIKKALAINEN ei ole maininnut tässä pakinassa yhden yhtä nimeä.

Siinä ei ole mitään jaloa ja eettisesti korkeaa. Ollaanpa nyt vain edes tämän kerran nokkaisematta. Kipeää tekee ilman sitäkin.