Koikkalainen: Pörssiyhtiöpomon ja työmiehen palkkamaltti

Kunnon kevätflunssa miehen tiellä pitää. Tietää elävänsä, kun ensin muutaman päivän pelkää kuolevansa ja sitten suorastaan toivoo sitä.

Nyt Koikkalaisen flunssa on siinä vaiheessa, että keuhkoputken korina on laimentunut pihinäksi ja vingahteluiksi, yskittää vain kerran minuutissa, limaa nousee, yleiskunto on kurja ja ajatuksenjuoksu minimaalista.

Tekisi mieli sanoa, että siinäpä tärkeimmät, mutta velvollisuudet pitää hoitaa. Se on periaate, jota ei horjuta pahinkaan flunssa.

On pieni, mutta sitäkin hyväosaisempi ammattikunta, jolla menee aina hyvin, oli taloudessa menossa ylä- tai alamäki. Suomalaiset pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat ovat melkeinpä sisäsiittoinen ja itse itseään täydentyvä joukkio, jota ei elämä murjo.

Kauppalehden tutkimus selvittää, että viime vuonna pörssiyhtiöiden pomojen palkat nousivat keskimäärin 5,2 prosenttia. Luku pohjautuu 82 toimitusjohtajan otantaan.

Palkkakehitys on ollut kaikkiin palkansaajiin verrattuna viisinkertainen. Ilmeisesti lukijoitaan säästääkseen Kauppalehti on jättänyt toimitusjohtajien eläke-edut selvityksensä ulkopuolelle. Ihminenhän pystyy ottamaan epämieluisaa tietoa vastaan vain säällisen määrän kerrallaan.

Palkankorotuksiin on vaikea yhdistää sanaa maltillinen, eikä tavallinen palkansaaja voi edes haaveilla niistä. Kuolemattomiakin tosin on. Yksi heistä on Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, joka on onnistuneesti hoitanut henkilökohtaiset palkkaneuvottelunsa jo niittenkin vuosien osalta, jolloin hän ehkä ei enää olekaan puheenjohtaja.

Se on jo neuvottelutaitoa. Valitettavasti neuvottelujen tulokset eivät ole kaikkien akavalaisten ulottuvissa, mutta iloitkaamme siitä, että edes edusmies Fjäder pääsee niistä nauttimaan.

Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että satojen tuhansien suomalaisten työmarkkinaetuja ajavan Akavan puheenjohtaja Fjäder saa lähes kaksi vuotta täyden korvauksen, mikäli hän pyrkii jatkokaudelle, mutta häviää puheenjohtajavaalin Akavan liittokokouksessa keväällä 2020. Tieto pohjautuu Talouselämä-lehden aineistoon.

Pikkusummista ei ole kysymys. Sture Fjäderin palkka on tiettävästi noin 15 000 euroa kuukaudessa. Moraalisista periaatteistakin tässä voisi olla kysymys, mutta antaa nyt olla. Ei Fjäderkään kommentoi, vaikka on aiemmin puhunut muitten korkeista palkoista ynnä muista eduista hyvinkin suureen ääneen.

Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja, Vaasan yliopiston professori Timo Rothovius suhtautuu pörssiyhtiöiden pomojen palkankorotuksiin nihkeästi. ”Johtajat puhuvat palkkamaltista, mutta ainakaan heidän omat palkkansa eivät ole aina nousseet kovin maltillisesti”, hän kommentoi Kauppalehdessä.

Rothovius arvostelee myös sitä, että eri yhtiöissä toimitusjohtajien palkat seuraavat toisiaan.

”Ja kun vielä tiedetään, miten toimitusjohtajat ovat toistensa yritysten hallituksissa, niin kyllä siinä piiri pieni pyörii siten, että palkat nousevat, vaikka yritys ei kovin kummoisesti menestyisikään.”

Perin ikävä on kirjoittaa ikävistä asioista, vaikka kevättä pukkaa. Silmiä ei kuitenkaan auta sulkea lämpimässä auringonpaisteessakaan. Jos ei ole valveilla, voi tulla kerityksi kuin pääsiäislammas.

Kohta alkaa olla ilma sakeanaan trullia ja pääsiäisnoitaa. Sekaan vain!