”Putoavatko valtionhallinnon pomojen ökypalkat? – Älä kansalainen unta näe”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © Tomi Malkki
"Pääjohtajaksi piti valita demareiden ehdokas, mutta peliin tuli mukaan poliittinen käytäntö nimeltä Kepu pettää aina. Sekin on ollut käytössä jo kauan", Koikkalainen kirjoittaa.

Vettä tulee kuin aisaa. Marraskuu. Kuoleman kuukausi.

Missä olit silloin, kun pieni 38 000 asukkaan Liechtensteinin ruhtinaskunta päätti siitä, mikä on suuren Suomen tulevaisuus?

Itse asiassa Koikkalainen ei näitä rivejä kirjoittaessaan aikataulusyistä tiedä, miten jalkapallon EM-karsintaottelu Suomi-Liechtenstein Helsingissä päättyi. Näitä rivejä luettaessa sen sijaan on tiedossa, tekikö Suomi historiaa ja onko se ensi kesänä ensimmäisen kerran mukana EM-kisoissa. Tätä elämä usein on: vaikka olet oikeassa paikassa, et ole siellä oikeaan aikaan. Tavallisempaa on, että olet väärässä paikassa väärään aikaan.

Kävi miten kävi, elämän on jatkuttava. Jalkapallo on edelleenkin pyöreä ja vettä tulee yhä taivaan täydeltä. Marraskuu. Kuoleman kuukausi.

Menneen viikon suuria kysymyksiä oli, onko irtisanoutuminen todella tapahtunut, jos työntekijä irtisanoutuu firman pikkujouluissa. Lakimiesten mukaan juttu on vähintäänkin kaksitahoinen. Se edellyttää vielä keskustelua sen jälkeen, kun paperikori on otettu osastopäällikön päästä, krapulat – henkiset ja fyysiset – on kärsitty ja osapuolet pääsevät näkemään toisensa juhlien jälkeen selvin päin.

Tunnelma jälkiselvittelyssä on epäilemättä toinen kuin pikkujoulujen nousuhumalassa. Sanomisiakin on mietitty hiukan tarkemmin ja mielipiteet esimerkiksi pomon henkilökohtaisista ominaisuuksista ovat hivenen loiventuneet. Päivän parin kipristelyissä on varmistunut sekin, että ihmisellä on näinä epävakaina aikoina hyvä olla työpaikka – vaikka huonokin.

Ylilyönneistä huolimatta Koikkalainen ei lopettaisi pikkujouluja. Ne ovat instituutio siinä kuin joulu, pääsiäinen ja vappu. Parhaimmillaan ne ovat rentouttavia ja työpaikan ihmissuhteita vahvistavia tilaisuuksia. Pikkujoulut katkaisevat pitkän pimeän syksyn ja tuovat arkeen vaihtelua: jo pelkästään sen, että kadonneiden silmälasien, takkien ja kännyköiden etsintään menee vähintään viikko. Vaihtaritkin kuuluvat pikkujoulujen jälkiselvittelyihin. Viikko kuluu äkkiä siinä, kun juhlahumussa vaihtuneet takit, kengät ynnä muu rekvisiitta saadaan takaisin omaan kotiin.

Demarileiri toipuu Kelan uuden pääjohtajan valinnasta. Paikalle nousi yllättäen sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila. Pesti alkaa ensi vuoden alusta. Valintakuviot olivat siinä mielessä poikkeavat, että Suomessa pitkään käytössä ollut On sovittu -systeemi ei toiminutkaan. Pääjohtajaksi piti valita demareiden ehdokas, mutta peliin tuli mukaan poliittinen käytäntö nimeltä Kepu pettää aina. Sekin on ollut käytössä jo kauan.

Uuden pääjohtajan kuukausipalkkakin on tiedossa. Outi Antila saa kuukaudessa samat reippaat 18 000 euroa kuin edeltäjänsä Elli Aaltonen. Palkka on noin 50 prosenttia suurempi kuin pääministeri Antti Rinteen 12 200 euron kuukausipalkka.

Pääministerin kuukausipalkka on ollut moneen kertaan esillä kesän ja syksyn aikana. Outi Antila ei suinkaan ole valtionhallinnon tai sitä lähellä olevien laitosten ja instituutioiden johtajien joukossa poikkeus. Pääministeri jää palkoissa kirkkaasti heistä jälkeen.

Onhan se ilmiselvä ristiriita. Koikkalainen arvelee, että ei mene kauan, kun tämä huutava vääryys on korjattu. Putoavatko valtionhallinnon pomojen ökypalkat? Älä kansalainen unta näe. Eivät putoa. Kohta koittaa päivä, jolloin ”tarkistetaan” kuoppaan pudonnut pääministerin kuukausipalkka.

X