”Rakasta verojasi – Ei sinun veroeuroillasi monta valtiosihteeriä eikä poliittista avustajaa saa, mutta yhtä sentään hiukan rahoitat”

Nyt ei puhutakaan yöttömän yön lumosta. Se tuntuu tällä haavaa loppuun kalutulta aiheelta. Se on vanhaa ja puisevaa dataa. Nyt puhutaan veroista. Niissä on monta puolta, joita niiden maksajan on aika vaikea ymmärtää. Mikä on siis villakoiran ydin?

Verot olivat esillä silloinkin, kun Antti Rinteen hallitus pari viikkoa sitten taputeltiin taipaleelleen, minkä mittaiselle, sen näyttää aika, kuten politiikan toimittajat viisaasti ja arvoituksellisesti sanovat. Kuten aina, uuden hallituksen työlistalla on verojen korotuksia. Todellinen jymy-yllätys oli, että nytkin kiristyy ainakin alkoholin, tupakan ja polttoaineiden verotus. Siinä ei ole luovaa mielikuvitusta käytetty, mutta se vain on helpoin tapa hankkia rahaa eikä se nostata suurempaa vastarintaa. Juopoilta, nikotinisteilta ja autoilijoilta voi aina ottaa. Ja vanha laulu raikaa: maksakoot ne, jotka käyttävätkin.

Itse asiassa veroilla ei ole mitään tekoa sen paremmin tupakan kuin alkoholinkaan kanssa. Kun vero nousee, kossupullon sisältö ja maku eivät muutu, etiketti pysyy samanlaisena ja puolikas peruspullo on edelleenkin tuttu puolikas. Tankkiin lorisee samaa vanhaa bensiiniä. Mitään uutta ei ostaja saa. Vain hinnat muuttuvat, koska niihin on lätkäisty veroa lisää. Sama kaava tupakan kanssa. Samaa myrkkyä kuin ennenkin. Mikään muu ei muutu kuin hinta.

Verotus on kylmää ja raadollista peliä. Sen perimmäinen ja ainoa tarkoitus on saada rahaa valtion kassaan. Ja se raha otetaan sieltä, mistä se on varmimmin saatavissa. Tupakkaa poltetaan vähenevässä määrin, mutta poltetaan. Viinaa juodaan vähenevässä määrin, mutta juodaan. Autoillakin pitää. Monen on suoranainen pakko. Sama varma tapa verottaa on myös kiinteistöverotus. Rakennukset ovat siitä kiitollisia verotuskohteita, että ne pysyvät paikoillaan. Ne eivät muuta vaikkapa ulkomaille, kuten luonnolliset henkilöt voivat kiukustuessaan tehdä. Moni onkin lähtenyt.

Koikkalainen ajaa pääasiassa mökkiajoja. Koikkalainen ei ole koskaan tupakoinut ja alkoholia Koikkalainen käyttää mielestään kohtuullisesti eli sen verran kuin normaali keski-ikäinen suomalainen mies. Veroa Koikkalainen maksaa käyttämästään alkoholista mieluusti kohtuullisen määrän, mutta liika alkaa olla liikaa. Tupakan, alkoholin ja polttoaineiden veronkorotukset eivät saa olla automaatteja, jotka aina ensimmäiseksi tehdään. Korotukset eivät edes ole järkeviä. Viro pudottaa heinäkuussa alkoholiveroja roimasti. Se merkitsee sitä, että halventunutta viinaa rahdataan sen jälkeen taas entistä enemmän Suomenlahden takaa ja että Suomen saamat verotulot pienenevät. Ahneus kostautuu. Lehmä kuolee.

Veroja tarvitaan – kohtuullisesti. Verotusaparaattiin pitää silti puuttua. Verotus ei saa kohdistua kohtuuttomasti tiettyihin tuotteisiin. Kysyä voi, miksei ruumisarkkuihin liity samanlaista verotuspainetta kuin alkoholiin, tupakkaan ja polttoaineisiin. Mahdollisuushan olisi erinomainen: kaikkien on pakko – joskus – hankkia ruumisarkku.

Nyt ei puhuta yöttömän yön lumosta. Nyt puhutaan siitä, mitä suviyössä tapahtuu.

Yöttömässä yössä kuluu energiaa, palaa tupakkaa ja alkoholia valuu kurkuista alas kuin uudenvuodenyönä tai vappuna. Joku tarvitsee ruumisarkkuakin.

Nauti jussista. Ole kunnon kansalainen. Sinunhan on pakko.

Rakasta verojasi. Ei sinun veroeuroillasi monta valtiosihteeriä eikä poliittista avustajaa saa, mutta yhtä sentään hiukan rahoitat.