Reinikainen ja Kummeli naurattavat yhä, vaikka marraskuinen koleus työntääkin mieltä maahan

Jaa artikkeli
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Vuodenaika ei ole monelle kaikkein mieleisin, mutta Koikkalainen on löytänyt ainakin televisiosta piristystä syysiltoihin.

Vesi loiskui saappaissa, kun Koikkalainen teki kierroksen parilla tutulla karpalosuo­pläntillä. Ei ehkä olisi kannattanut. Saalis oli tasan 31 marjaa. Asia oli yhdellä silmäyksellä selvä: joku muu oli käynyt siellä vähän aikaisemmin. Talven alun metsässä voi silti jatkaa kierrosta. Purnukkaan kertyi vajaat kaksi litraa puolukoita. Parit yöpakkaset olivat makeuttaneet ne mukavan makuisiksi. Ehkä sittenkin kannatti.

Useimpien mielestä tämä ei ole hyvä vuodenaika. Pi­meys tunkee ytimiin eikä almanakkaa tarvitse pitkään tutkia. Wikipedia vahvistaa vanhan tietämyksen:

”Marras-sana viittaa yleensä tavalla tai toisella kuolemaan.”

Sana rajautuu äkkiä kalmoihin, kummituksiin ja menninkäisiä muistuttaviin taruolentoihin. Mennään jopa niin syvälle, että marraskesikin on yhtä kuin kuollut ihosolukko.

Revipä tästä paketista marraskuussa iloa, vauhtia ja valonpilkahduksia syksyyn. Aika paljon siihen tarvitaan mielikuvitusta, mutta ehkä vuosisataiset perinteet ja jopa geenit hiukan­ auttavat meitä suomalaisia ­piruparkoja selviytymään. Keinovaloistakin on apua. Ostoskeskuksessa ei tule kalmoja eikä menninkäisiä vastaan. Siellä voi myös unohtaa ainakin hetkeksi, miltä maailma näyttää seinien­ ulkopuolella.

Marraskuussa huumoria

Ei elämä edes marraskuussa sentään pelkkää mustaa möhjää ole. Putken katkaisevat vanhat tekijät. Kumpujen yöstä on noussut uuteen kukoistukseen valtakunnan paras A-ryhmä, Kummeli. Siitä on jo yli 30 vuotta, kun Tampereen seudulta koottu koomikkoporukka esiintyi ensimmäisen kerran.

Lue myös: Kummeli 30 v täydentää alun perin 49-osaiseksi jäänyttä sarjaa yhdellä uudella pätkällä

Riemastuttavaa on havaita, että aivan kaikkeen ei aika pysty. Kummeli naurattaa vieläkin, samoin kuin Tenho Saurénin konstaapeli Reinikainen. Aikoja sitten lausutut tutut ja osuvat sutkahdukset elävät omaa elämäänsä niin kuin hyviksi koettujen asioiden pitääkin. Nostalgiaakin hahmoissa tietysti on ja oman aikansa sidonnaisuuksia, mutta ei rasitteeksi saakka.

Huumoria tässä tarvitaankin. Maassa on yhä kiusaava koronapandemia, nousubuumi, työvoimapula, kasvava valtionvelka, kallistuva energia, ikääntyvä väestö ja orastava inflaatio. Mutta tätä on historia aina ollut: koettelemusten jälkeen annetaan surutta palaa, kunnes taas jonain päivänä tullaan rytinällä alas.

Politiikka-Suomi

Taaksekin on hyvä joskus vilkaista. Nyt siinä auttaa TV1:n mainio Politiikka-Suomi -sarja, jossa jo sivummalle siirtyneet poliitikot paljastavat omat näkemyksensä menneistä vuosista. Yhteiskunnallisen ryminän takana on aina yksittäisten ihmisten tuskallisia kokemuksia – ja joskus ilojakin.

Päällimmäiseksi sarjasta jää kysymys, maksaako vaivan lähteä leikkiin mukaan. Vastaus on lievä ei. Toisaalta: jos niissä hommissa jaksaa aikansa roikkua, kyllä niistä siedettävä eläkekin odottaa.

X