Säästöt syövät säästöistä päättäviäkin – Kuka kärsii eniten?

Tämä ei ole ongelmien suurentelua. Tämä ei tarkoita sitäkään, että Orpon hallitus olisi kaatumassa tai ministeri vaihtumassa.

Tämä on vain kansalaisen pieni havainto television uutislähetyksestä.

Purran paineet

Riikka Purra on ollut valtiovarainministeri jo yli vuoden. Perussuomalaisia hän on johtanut kolme vuotta.

Koikkalainen ei ole kasvotutkija eikä kehon kielen osaaja, mutta kun tv-ruudusta katsoi hallituksen sopeutuksia kommentoivaa 47-vuotiasta vaaleaverikköä, niin nähtävillä olivat kaikki aseman tuomat paineet ja vastuut.

Tuntuma oli silkkaa mutua, mutta ikään kuin ministerin kasvonpiirteetkin olisivat kovettuneet ja koko olemus kadottanut osan entisestä freesiydestään.

Havaintoa ei pehmentänyt edes se, että budjettiriihtä johtanut ministeri nauroi ja laski leikkiä neuvottelukumppaniensa kanssa.

Pöhinä syö kovaakin naista

Jotain työelämästä tuttua siinä on. Sitä, että tunnet olevasi pohjattoman väsynyt, mutta silti väsymys ei mene ohi, vaikka nukkuisit vuorokausitolkulla.

Valtiovarainministerikin oli juuri lomaillut jossain Janakkalassa soman pikkujärven rannalla ja yrittänyt ottaa etäisyyttä poliitikon karuun arkeen.

Ei tässä kait mitään uutta ole. Kun mylly pyörii, sen pöhinä syö kovatkin naiset ja miehet.

Paineet eivät hellitä hetkeksikään, mutta mukana on vain roikuttava.

Jotkut jopa kysyvät, onko touhussa mitään järkeä, mutta he ovat häviävän pieni vähemmistö. Pääjoukko on päättänyt levätä sitten, kun ollaan eläkkeellä – tai haudassa.

Sekään ei ole mikään vastaus, että poliitikonkin työ on itse kunkin vapaaehtoinen valinta. Kun leikkiin lähtee, se on vain kestettävä.

Mukana olon hintaa ei mietitä pelin aikana. Se arvioidaan sitten, kun peli on ohi ja kentällä uudet pelaajat.

Synkkä alasajo

Moni on jo älähtänyt, että onko Koikkalaisen focus nyt kohdallaan.

Miksi arvuutella ministerin pahoin- tai hyvinvointia? Miksi unohtaa heidät, jotka ovat ministerin tinkimättömien säästöpäätösten kohteina?

Eikö heistä näy, että luja on suunta alaspäin?

Nämä eivät ole suuria sinisiä ajatuksia. Näitä Koikkalainen silti miettii pihaterassilla vilvoitellessaan puusaunan kipakoista löylyistä.

Syysasteripläntti kuhisee vieressä täyttä elämää. Erikokoiset ja -väriset ötökät ja pörrinkäiset tekevät uupumatta pitkää päivää.

Voi tätä ihanuutta. Ilta-auringon lempeää lämpöä, kesän hehkua ja alkavan satokauden runsautta!

Voi näitä sopeutuksia, kasvavia valtionvelkoja ja kansan kurimusta!

Onko kenenkään enää vain hyvä olla?

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.