Sanat ovat iso osa sodankäyntiä: ”Venäjä sotii - Ainoa, jonka ei sikäläisten vallanpitäjien mielestä pitäisi sitä tietää, on Venäjän kansa”
”Valtaapitävät ovat kuolevaisia, mutta pyrkivät kuolemattomiksi. Suuruutta heissä on vain nimeksi”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Elämme raskaita aikoja. Venäjän – vai olisiko parempi sanoa Putinin – ylimielinen hyökkäys Ukrainaan on raaka, häpeällinen, kuvottava ja vastenmielinen teko, jonka seuraaminen nostattaa voimattoman vihan, puistatukset ja inhon. Inhimillisen kärsimyksen määrää ei tiedä kukaan. Kovin kaksista mielikuvitusta ei kuitenkaan tarvita sen ymmärtämiseen. Tuska on mittaamattoman suuri.
Kun Ukrainasta on poistunut jo 1,5 miljoonaa pakolaista, jokainen tajuaa, että se koettelee kansaa vähän toisella tavalla kuin IC-junan simahtaminen tunniksi Pohjanmaan radalle. Niin erilaisia voivat olla uutispäivät Suomessakin: kun Ukraina täyttää nyt kuvaruudut, niin on rauhallisempina aikoina tapahtunut sellaistakin, että pääuutisissa on kerrottu junamatkustajien ”kovista” koettelemuksista Suomessa.
Venäjä sotii – ja siitä puhuville tarjolla 15 vuoden vankeustuomio
Kaikki on tietysti suhteellista. Paljon mieluummin katsoisi uutisia kansan junakärsimyksistä kuin Ukrainan hätää, mutta inhimillistä kärsimystä ei silti kannata asetella suuruusjärjestykseen. Parempi on vain sanoa, että sitä ainakin riittää. Mutta mitä sanoa siihen, että Venäjä sotii, mutta ainoa, jonka ei sikäläisten vallanpitäjien mielestä pitäisi sitä tietää, on Venäjän kansa. Ja jos joku sattuukin tietämään, sitä ei saa missään tapauksessa sanoa ääneen. Jos sanoo, edessä voi olla 15 vuoden vankeustuomio.
Häkin ovi heilahtaa Venäjällä herkästi rauhankin aikoina. Vankilassa on venäläisistä koko ajan yksi–kaksi prosenttia. Juuri nyt on aivan pakko sanoa, että vapaalla jalallakin kulkee tyyppejä, joiden oikea paikka olisi helvettiin pääsyä odotellessa synkkä vankityrmä. Jääkööt nimet mainitsematta.
Sanat ovat iso osa sodankäyntiä. Kun asialla ovat ammattimiehet eli poliitikot ja sotilaat, termit ovat hiukan toiset kuin ne, mitä siviilit käyttävät. Homma hoidetaan ammatillisesti ilman tunteita. Niin on helpompi kestää kauheudet, jotka edessään omin silmin näkee. Kun vihollisesta on tehty epäinhimillinen olento, häntä voi kohdellakin epäinhimillisesti ilman toimintaa haittaavia tunnontuskia.
Ukraina on osa kyynistä valtapeliä, geopolitiikkaa. Joillekin maapallo on sellainen, kartalla siirreltäviä rajoja. Heti isketään, kun vastustajassa kuvitellaan heikkouden merkki. Hinta on sivuseikka. Valtaapitävät ovat kuolevaisia, mutta pyrkivät kuolemattomiksi. Suuruutta heissä on vain nimeksi. Heidän elämäänsä hallitsee pelko, koska he eivät luota kehenkään. He luulevat, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin he.
Sotauutiset pelottavat, mutta pakko niitä on seurata. Koskaan ei tiedä, mitä on tulossa seuraavaksi. Silti on vain elettävä ja yritettävä selviytyä selväpäisenä seuraavaan päivään. Se on vaikeaa. Joku sammutti järjen valon Euroopasta.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!