Suomi nousee kuin Feeniks-lintu – ”Periksi ei anneta”
”Edessä on yksi suuri ponnistus, mutta siitäkin selvitään”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Paljon on tämä kansa kärsinyt, mutta aina se on noussut vastoinkäymisten jälkeen kuin Feeniks-lintu tuhkasta.
Se on suomalaisten sisään rakennettua.
Periksi ei anneta. Ei piruuttaankaan.
Pellot on raivattu ja useampaan kertaan paketoitu. Velat on maksettu viimeistä dollaria myöten, sotakorvaukset hoidettu, maa teollistettu ja uudelleenrakennettu ja suuret ikäluokat ohjailtu eläkkeelle.
Pahimmatkin änkyrätkin tunnustavat jo, että peruskoulu-uudistus oli aikoinaan paikallaan niin kuin sekin, että miehenkin sopii jo näyttää tunteensa.
Vielä ei maa ole kuitenkaan valmis. Edessä on yksi suuri ponnistus, mutta siitäkin selvitään.
Nyt närästää, mutta vielä tulee sekin päivä, kun on toivuttu filunkipelillä menetetystä Käärijän viisuvoitosta.
Ilmiö syntyi ja roihahti ilmiliekkiin. Pikkuhiljaa ilmiö vaipuu historian hämärään.
Ei kuitenkaan näillä lumilla.
Viisut ja moraalinen voitto olivat vasta alkua. Nyt Käärijä tekee lähtöä vielä isommille estradeille.
Kevään inventaariot
Luumupuissa oli ensimmäiset kukat, kun Koikkalainen kävi mökillä tutkailemassa talven jälkiä.
Sisätiloissa kosteus, hiirenpipanoita siellä sun täällä; ulkona paikat repsottivat, muutama isompi puu oli maassa pötköllään.
Inventaario on jokakeväinen. Aina on jotain pientä.
Sähkön hinta on pudonnut ja inflaatio ehkä taittumassa. Käänne kohti normaaliaikoja on kuitenkin vielä kaukana.
Toive paluusta entiseen ei ole Suomessa realistista – ei ainakaan niin kauan, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan jatkuu. Merkkejä sodan loppumisesta ei ole, ja selvää on, ettei pelkkä aseitten hiljeneminenkään riittäisi.
On saatava myös takeet siitä, että Venäjä ei hyökkää muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Ei kuulosta kovin uskottavalta.
Toivoa on nyt perin vähän.
Pessimistit sanovat, että Ukrainan sota voi jatkua jopa vuosikymmeniä.
Venäjälle se sopii. Sillä on siihen suurvallan rahkeet ja vähään tyytyvä nöyrä kansa.
Venäjän strategiaa on myös luoda rajojensa läheisyyteen jatkuvaa epävarmuutta. Lähes sotatilaa muistuttavat olot syövät koko ajan naapurivaltioiden voimavaroja.
Ei sellaista kestä pidemmän päälle yksikään maa.
Aurinko nousi Utsjoella viimeksi tiistaina 16. toukokuuta. Seuraavan kerran se laskee perjantaina 28. heinäkuuta.
Lapin luonnon outoa taikaa on lähes kahden ja puolen kuukauden mittainen yötön yö.
Siinä on jotain upeaa ja lohdullista.
Kaikki ei ole vain ihmisen kädessä. On olemassa jotain suurempaa.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.