Syö puuroa, leipää ja kalaa, Raipe
Oman tiensä kulkija, nopeuslaskija Kalevi ”Häkä” Häkkinen, 89, on poissa.
Enää ei Hankasalmella törmää siihen, että ohi huristaa henkilöauto, jossa on sisällä kuski ja katolla kyykkyasennossa suomalainen huimapää, todellinen arjen karpaasi.
Olisikohan Kalevi ”Häkä” Häkkisen hurjapäinen harjoittelu enää edes mahdollista tässä tuhansien sääntöjen ja turvallisuusmääräysten maassa?
Tuskinpa. Siinähän voi sattua jotain. Niin kuin ”Häkä” Häkkiselle usein sattuikin.
Kun Häkkinen aloitti pitkän nopeuslaskijan uransa, ei ovensuussa ollut riviä sponsoreita rahatukku kourassa apuaan tyrkyttämässä. Uranuurtaja joutui hankkimaan harjoitus- ym. rahansa aivan itse. Vuosien saatossa hänestä tuli tunnettu urheilija, mutta henkilökohtaiset kyvyt ja kekseliäisyys olivat kaiken aikaa tarpeen.
”Häkä” Häkkinen oli positiivinen ja eteenpäin katsova mies, harvinainen suomalainen. Asiat olivat kiinni omasta itsestä, ei siitä, mitä yhteiskunta kenties voisi tarjota.
Koikkalainen jututti häntä kerran. Mieleen jäi miellyttävä, selväsanainen ja vaatimaton, mutta itsetuntoinen ja huippukuntoinen mies, joka tiesi, mitä teki ja mihin pyrki.
Tavoitteet olivat kovia, mutta niiden saavuttamiseksi Kalevi Häkkinen teki itseään säästämättä kaiken. Puolivillainen oli sana, joka ei sopinut hänen periaatteisiinsa.
Ikä oli ”Häkä” Häkkiselle vain numeroita. Koikkalaisen on pakko muistella, mitä ”Häkä” sanoi 76-vuotiaana niille, jotka päivittelivät vuonna 2004 sitä, kun Tampereen ikoni Raimo ”Raipe” Helmisen aloitti jääkiekkoilijana 23. kautensa ”mahdottomassa iässä” eli peräti 40-vuotiaana.
”Milloin urheilija on vanha?”
”Silloin, kun urheilija itse kokee niin. Eli ei välttämättä koskaan.”
”Koska olet itse ajatellut lopettaa urheilemisen?”
”En koskaan.”
”Mitä teit silloin, kun täytit 40 eli saman kuin Raipe nyt?”
”Olin elämäni kunnossa. Voitin syöksyssä Suomen mestaruuden ja tein maailmanennätyksen.”
”Työelämässä pidetään jopa vasta 30 täyttäneitä liian vanhoina. Mitä ajattelet siitä?”
”Minusta se on todella surullista ja lyhytnäköistä. Eikö elämänkokemuksella muka ole mitään merkitystä? Fyysisesti koin itse päässeeni kunnon voimiini vasta täytettyäni 30.”
”Mitä terveisiä lähetät Raipelle?”
”Syö puuroa, leipää ja kalaa, Raipe. Ja jatka samaan malliin. Suomi tarvitsee ihmisiä, jotka uskovat itseensä.”
Haastattelusta on 13 vuotta. Eipä siihen ole lisättävää nytkään, vaikka Raipekin on jo poistunut jäiltä, mutta ei kentän laidalta.
Helsingin käräjäoikeus alkoi maanantaina puida kannetta, jossa lähes 500 metsänomistajaa vaatii kolmelta metsäyhtiöltä korvauksia kartellin takia menetetyistä puunmyyntituloista.
Metsäyhtiöt ovat Metsäliitto Osuuskunta, Stora Enso Oyj ja UPM-Kymmene. Hintatietojen vaihdot raakapuun hankinnassa tapahtuivat 2000-luvun molemmin puolin.
Stora Enso sai 30 miljoonan ja Metsäliitto 21 miljoonan euron sakot. Kartellin paljastanut UPM-Kymmenen välttyi niiltä.
Kartellia ei ole koskaan kiistetty. Kuuna päivänä Koikkalainen ei ole myöskään kuullut, että yksikään pää olisi pudonnut metsäjättien johdosta.
Kartelli oli pomojen tiedossa. Jos ei ollut, he eivät olleet tehtäviensä tasalla.
Mielenkiintoinen tilanne. Odotamme kiinnostuneina.