Arki vilkastuu vähitellen: ”Riskejä on pakko ottaa – talous romahtaa päälle”

”Ei kokonainen kansakunta voi kaiken aikaa vain kotonansa tumput suorina neuvottomana istua kököttää”, Koikkalainen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

”Ei kokonainen kansakunta voi kaiken aikaa vain kotonansa tumput suorina neuvottomana istua kököttää”, Koikkalainen kirjoittaa.
Teksti: Koikkalainen

Aamuyö hiljaisessa uuteen päivään heräävässä varsinaissuomalaisessa kylässä. Aurinko kajastaa itäisellä taivaalla. Vanhasta tottumuksesta Koikkalainen vilkaisee vanhan maatalon tuvan ikkunasta ulos maantielle ja välissä olevalle isolle peltoaukealle. Uunissa rätisee koleaa tupaa lämmittävä tuli; aamukahvikin virkistää.

Nyt ei peltoaukealla ole liikettä. Iltahämärissä siellä vielä ahmi tuoretta ruohoa neljä keskenään nahistelevaa peuraa ja yksi talvi- ja kesäturkkinen rusakko. Sen repaleinen välikauden palttoo oli vähintäänkin liikuttavan näköinen. Hyväkuntoinen kettukin oli kierroksellaan ja jolkotteli rauhallisesti peurojen seassa.

Pikkukylässä kaikki hyvin. Ihmisten eloa terrorisoivasta koronaviruksesta ei metsänelävillä tuntunut olevan mitään haisua. Ei se ainakaan toimintaa haitannut. Verkkaisesti liikkuvilla peuroilla on elämä hallinnassa, ja maalaismaiseman idylli on rikkumaton.

Talous romahtaa päälle, jos kansakunta vain kotona kököttää

Edellispäivänä olivat auenneet koulut ja elämä muutoinkin oikein valtioneuvoston luvan kanssa hiukan vilkastunut. Seurauksista ei ole vielä tietoa. Se, mikä tunnepuolella laajentuneiden vapauksien myötä saatiin, kostautuu ehkä tautitilastoissa. Koikkalaisen mielestä ratkaisu oli silti oikea.

Ei kokonainen kansakunta voi kaiken aikaa vain kotonansa tumput suorina neuvottomana istua kököttää.

Riskejä on pakko ottaa. Talous romahtaa päälle.

Tuntemattoman sotilaan raivohullu everstiluutnantti Uuno Eemeli Karjula olisi tässä vaiheessa ehkä ottanut käyttöön rlakettitorljunta-aseet, mutta meidän muiden on toimittava toisin ja turvauduttava arkisempiin työkaluihin. Hommat on saatava jollain lailla pyörimään – vaikka edes nikotellen.

Elämä voittaa

Onko muita vaihtoehtoja? Pakko on vain uskoa, että elämä voittaa. Koronaakin enemmän Koikkalaista huolestuttaa se, että kohta kukkivat omena- ja luumupuut. Säät ovat olleet viileät eikä se suinkaan kiidätä pörriäisiä ilmaan. Ylen mainio tietoisku pörriäisistä on ollut tehokas ja hauska, vaikka on Koikkalaisella ollut vanhastaankin tieto siitä, että nämä veijarit ovat luonnon ja ihmiskunnankin must, välttämättömyys.

Koronasta viis, pörriäinen kiitää baanalla.

Radiossa soi Irwin GoodmaninVexi Salmen Työmiehen lauantai. Aikansa hyvä kuva sekin. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan. Siihen aikaan työviikko oli kuusipäiväinen. Lauantaista napsaistiin asteittain tunti pari ja lopulta siirryttiin kokonaan viisipäiväiseen työviikkoon.

Oikeansuuntainen kuvaus työmiehen viikonlopun vietosta oli moraalia valvoville liikaa. Totuudesta oli vaiettava. Koikkalainen ei muista, kuinka pitkään laulu oli Yleisradiossa soittokiellossa. Ei kielto silti työmiehen oikeaa lauantainviettoa lopettanut.

Vanhassa oli paljon hyvää, mutta ehkä me olemme päässeet joissain asioissa eteenpäinkin. Ihmisten ylenpalttinen valvonta – siihen tarvittiin iso joukko valvovia virkamiehiä, usein poliittisen perustein valittuina – oli entisaikojen arkea. Raskas ja kallis koneisto valvoi, jotta kansa nuhteettomasti ja pieniin iloihin tyytyvänä jaksaisi raataa ja veronsa maksaa.

Valvonnastakin selvittiin. Nyt on aika selättää koronavirus.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Reportaasi: Ruotsin vapaampi koronalinja – Näin epidemia eteni tukholmalaisen silmin

"Talous romahtaa, jos kansakunta kököttää vain kotona", kirjoittaa Koikkalainen.

”Talous romahtaa, jos kansakunta kököttää vain kotona”, kirjoittaa Koikkalainen.

X