Juhannus vietetään tänä vuonna harkitusti – Käsky tulee lompakosta: Grillissä tirisee halvempi liha sekä huonompi rasva
”Maailmantilanne varjostaa juhannusta tänä vuonna, mutta suomalainen ei anna kenenkään muun kuin itsensä pilata keskikesän juhlaa”, tuumaa Koikkalainen.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Jostakin se aina humpsahtaa, pyytämättä ja yllättäen. Jussi, juhannus, mittumaari. Keskikesän suomalainen juhla. Nyt se on koronapandemian ja Ukrainan sodan jatko, mutta kukaan ei tiedä, minkä etko. Laajenevan sodan, taloudellisen laman, energiapulan, tappoinflaation, nousevien korkojen vai venyvän Nato-epävarmuuden?
Juhlatunnelma ei ole korkealla, mutta vanhastaan tiedämme, että viimeistään aattona suomalainen rentoutuu. Se on geeneissä, se on juhannuksen ydinsanoma. Se on suopursun tuoksua ja käkien kukuntaa yöttömässä yössä, latautumista tulevaisuuteen, ei rypemistä vastoinkäymisissä ja pettymyksissä. Siniristilippu hulmuaa.
Kovasti ovat pojat sitä yrittäneet, mutta arvaamattomassa Vladimir Putinissa ja oikukkaassa Recep Tayyip Erdoğanissa ei ole miestä pilaamaan ikiaikaista suomalaista juhannusta. Hartiat ovat liian kapoiset. Sitä paitsi suomalaiset tekevät sen mieluummin itse. Töppäilykin on erottamaton osa juhannuksen ydintä.
Käsky lompakosta
Olisi väärin sanoa, että kaikki on hyvin. Ei ole. Vaikka unohdettaisiin Ukrainan tosiongelmat, niin isot ovat varjot suomalaistenkin yllä. Sota koettelee kaikkia. Ajatus nopeasta paluusta normaaliin sotaa edeltävään arkeen on harhaa. Ei palata. Suomessa siihen menee vuosia ja vuosikymmeniä. Ukrainassa siihen menee vuosisata. Liian paljon mielivaltaa, liian monta uhria.
Suomalainen juhlii jussia, mutta harkitusti. Karu käsky on tullut lompakosta. Grillissä tirisee halvempi liha ja huonompi rasva, tykötarpeet ovat entistä niukemmat ja juomatkin on kyykitty Alkon alimmilta hyllyiltä. Auto ei liiku yhtään ylimääräistä metriä eikä vene irtoa ollenkaan laiturista. Pumpulla käsi on alkanut oudosti täristä eivätkä aivot suostu vastaanottamaan mittarin ilmoittamia lukuja.
Uudenlainen juhannus
Millainen on suomalaisten juhannus vuonna 2022? Maanteille ei syntynyt jonoja, maanteillä ei kuollut kukaan – ei juhlien aikana eikä meno- eikä paluuliikenteessä. Kukaan ei hukkunut. Poliisin putkat kumisivat tyhjyyttä. Tappeluissa ei tullut yhtään uhria ja vanhat sukuriidat selviteltiin ystävällisesti ja vastapuolta ylitsepursuavan hyvin ymmärtäen. Vuoden 1918 sodan viimeisistäkin käänteistä saavutettiin kansallinen yksimielisyys. Enää ei tarvitse arvuutella sitäkään, kuka antoi Kekkoselle ratkaisevan äänen vuoden 1956 presidentinvaaleissa.
Kokot paloivat normaalisti, mutta tutkijat ovat silti suomalaisten käytöksestä ymmällään. Herkimmät heistä ovat jopa harkinneet alan vaihtoa. Tieteellinen työ on vaikeutunut: suomalaisten käytöksestä on tullut liian poukkoilevaa. Ennen oli tutkijankin työssä kaikki paremmin.
Sen se tekee, kun rahat ovat kortilla.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!