”Koston kierre on loputon – Viimeistä sanaa ei valitettavasti ole sanottu Abu Bakr al-Baghdadin kuolemasta”
”Julmurin tekoja ei pidä eikä tarvitse hyväksyä, mutta ikimuistoinen tapa on ollut, että länsimaissa ei pruukata halveerata ruumiita”, Koikkalainen kirjoittaa Seuran pakinassa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Aamulla oli pihalla seisovan auton tuulilasi jäässä. Suomi on siirtynyt lokakuusta marraskuulle. Kukaan ei tiedä, milloin tulee ensilumi, mutta se onkin korkeammassa kädessä ja ilmastonmuutoksessa. Joskus lunta on saanut odottaa helmikuulle, joskus sitä ei ole satanut ollenkaan. Kuka muistaa vielä lapsuuden valkeat talvet?
Kuumassa Syyriassakin tapahtuu. Julman ääri-islamilaisen Isis-terroristijärjestön johtaja Abu Bakr al-Baghdadi sai viikonloppuna surmansa amerikkalaisten erikoisjoukkojen operaatiossa lähellä Barishan kylää Idlibin maakunnassa. Se sijaitsee Turkin rajan tuntumassa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti henkilökohtaisesti, että umpikujaan jahdattu al-Baghdadi kuoli kuin koira, kuin pelkuri, ruikuttaen ja itkien. Koko operaatiosta syntyi vaikutelma, että Trump oli siinä henkilökohtaisesti mukana paikan päällä. Jalomielisesti hän pidättäytyi siitä kertoessaan kuitenkin ottamasta paitaa pois päältään kuten hänen venäläinen kollegansa Vladimir Putin on pruukannut tehdä urotöistään raportoidessaan.
Saiko terroristi arvoisensa lopun? Todennäköisesti, sillä Isis-järjestön käsittämätön väkivalta, sen julmat teloitukset ja niiden karmeat videoinnit pysyvät aina länsimaitten kansalaisten muistissa. Silti voi kysyä, voiko länsimaisen valtion päämies seistä tapetun vastustajansa ruumiin äärellä ja pilkata sitä kuin katupoika? Julmurin tekoja ei pidä eikä tarvitse hyväksyä, mutta ikimuistoinen tapa on ollut, että länsimaissa ei pruukata halveerata ruumiita.
Viimeistä sanaa ei valitettavasti ole sanottu Abu Bakr al-Baghdadin kuolemasta. Hänestä tuli operaatiossa muutakin kuin Donald Trumpin taistelun ja voiton kunniaksi ja tulevien presidentinvaalien varalle nostama päänahka. Hänestä tuli marttyyri, jonka kuolema enteilee uusia terroritekoja, pommi-iskuja, raunioita, tulipaloja, verta, ruumiita ja rapaa. Koston kierre on loputon.
Suomi on onneksi edelleenkin maailman rauhallisimpia nurkkia ja turvallinen lintukoto. Koikkalainenkin koki sen taas viettäessään pitkää viikonloppua viihtyisässä hirsimökissä pertunmaalaisen järven rannalla. Kuusimetsät humisivat, viimeiset kuikat räpistelivät mustavetisellä järvellä, rannalla pyrähteli iso parvi pirteitä ja eksoottisia pyrstötiaisia. Taistelujen repimä Syyria oli yhtä kaukana kuin Mars Maapallosta.
Runsaan 1 700 asukkaan Pertunmaa on Etelä-Savoa heti Päijät-Hämeen pohjoispuolella. Heinolaan sieltä on pari-kolmekymmentä kilometriä. Kotimaan matkoilla Koikkalaisella on ollut pinttynyt tapa ostaa aina paikallinen sanomalehti.
Pertunmaalla ja Mäntyharjulla ilmestyy paikallislehti Pitäjänuutiset.
Trumpin hallinto on perunut Valkoiseen taloon tilatut lehdet. Ne ovat kuulemma täynnä valeuutisia. Koikkalainen on eri mieltä.
Mikään ei hakkaa sanomalehtiä. Pitäjänuutisetkin tietää aina, mitä Mäntyharjulla ja Pertunmaalla on ilmassa. Tuore lehti kertoi, että Pertunmaalla on huolestuttu koululaisten kannabiksen käyttöepäilyistä. Mäntyharjun seurakunta taas nostaa kirkollisveron 1,9:ään prosenttiin.
Lehden pääkirjoitussivu kertoo kuvan kera, että Mäntyharjun kirjasto on saanut uuden sisäänkäynnin. Ovi asennettiin kirjaston parkkipaikan puoleiseen päätyyn. Koikkalaisesta se on paljon parempi uutinen kuin Donald Trumpin Syyria-operaatio.
Pitää kirjastossa nyt ovi olla.