Kunnanvaltuustotoiminta on demokratian kulmakiviä – ”Se on arvokasta, tärkeää ja usein epäkiitollista työtä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
"Aivan turha on lässyttää, ettei muka ehdi tai voi ­äänestää. Se on tehty niin helpoksi, että kaikki selitykset ovat tekosyitä", Koikkalainen kirjoittaa.

Ei ehkä kaikkein raikkain tuulahdus kaukaa Ura­lilta päin, mutta Antti Ilmari ­Vilhelm Kurvinen, 34, on keskustan varma valinta uudeksi tiede- ja kulttuuriministeriksi.

Ohittaa ei Kurvista voinut eikä riskejä muutenkaan otettu. Ministeri on luotettava ja ennalta-arvattava, pesäpalloa rakastava ja teatteria harras­tava lakimies Etelä-Pohjanmaalta – vankka isäntäjäärä.

Valinta ei ollut myöskään varsinainen digiloikka kohti kaupunkeja, mutta Koikkalainen ymmärtää perusteet oikein hyvin. Näinä vaikeina ja epävarmoina aikoina turvallisuutta luovat näkökohdat ovat etenkin omille kannattajille tärkeitä.

Paikalle piti myös saada kokenut eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka osaa klaarata puolueen sisäisiä henkilö- ja linjaristiriitoja. Niitähän riittää – kaikissa puolueissa.

Vaalit ovat tärkeät – äänestää voi vaikka kauppareissulla

Parin viikon kuluttua nähdään tämänkin linjavalinnan seuraukset. Kansaa on liikuskellut kuntavaalien ennakkoäänestyspaikoilla aika vilkkaasti. Tulokset kuullaan 13. kesäkuuta, jolloin on varsinainen vaalipäivä. Vaalit ovat kiinnostavat ja tärkeät. Ja kuten politiikan toimittajien terävin kärki vastaansanomattomasti ennustaa, nähtäväksi jää, mikä on maan suunta sen jälkeen.

Toivottavasti ei mene jankuttamisen puolelle, mutta Koikkalainen toistaa, että toiminta kunnanvaltuustoissa on suomalaisen demokratian kulmakiviä. Se on arvokasta, tärkeää ja usein epäkiitollista työtä, mutta vallasta on siinäkin kysymys: jos sitä ei demokraattisilla vaaleilla oteta, muitakin ottajia on. Esimerkkejä ei tarvitse kovin kaukaa rajan takaa hakea.

Aivan turha on myös lässyttää, ettei muka ehdi tai voi ­äänestää. Se on tehty niin helpoksi, että kaikki selitykset ovat tekosyitä. Se on kuin tavallinen kauppareissu. Äänestää voi samalla, kun hakee välttämättömän tarjousmaksalaatikkonsa tai tupakkia pahimpaan tuskaan.

Vaalien alla kerrottiin, että ehdokasasettelussa on ollut hankaluuksia. Kaikki eivät enää halua mukaan lähteä. Tiedossa on, että vihapuhetta ynnä muuta sontaa tippuu kuntapoliitikkojenkin niskaan entistä enemmän. Kun katsoo mediaa ja tienvarsien vaaliplakaattien rivistöjä, niin totisia yrittäjiäkin on. Perstuntuma on, että paljon ovat monet valmiita satsaamaan puhdasta rahaa tullakseen valituksi. Huoli on siis turha.

Rauduskoivuja ja aamupuuroa

Koikkalainen on plätännyt jälkipolven kera jonninmoisen määrän rauduskoivun taimia rujon avohakkuualueen mätäs­tettyyn aukkoon. Turha kieltää, etteikö se olisi vanhalle konttorirotalle kivikkoisessa maastossa aika rankkaa puuhaa. Maksaa silti vaivan. Ei taloudellisesti enää Koikkalaisen elinaikana, mutta näkyminä kyllä.

Ei hetken rauhaa politiikassa. Nyt kysytään, kenen kustantamaa sapuskaa pääministeri Sanna Marin ja hänen perhekuntansa syö. Pieni, mutta selvitettävä asia sekin. Koikkalaisen mielestä parasta olisi, kun jokainen kustantaisi aamupuronsa ihan itse.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Vaalitentit ovat vaikuttavia – Näin poliitikot viestivät muullakin tavalla kuin puheellaan

X