Vaikka maailma myrskyää, kotipihan rauhassa voi keskittyä lintujen talviruokintaan

Koikkalainen ennustaa, että piikkilanka ja muuribetoni tekevät tulevaisuuden.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

Koikkalainen ennustaa, että piikkilanka ja muuribetoni tekevät tulevaisuuden.
Teksti:
Koikkalainen

Mellakoita, rähinöitä, salaliittoteorioita, täysiä sairaaloita. Koronamurheet sen kuin pahenevat. Samalla olemme siirtyneet pula-aikaan. Kun logistiikassa on isoja häiriöitä eivätkä kuljetukset toimi, on tullut huutava pula mikrosiruista ja komponenteista. Tätä menoa ei tule edes joulua – tai ei ainakaan joululahjoja. Ja sehän on aivan sama asia.

Ei ihme, että pallo alkaa olla hukassa. Mikä on tässä hullunmyllyssä ohjeena esimerkiksi ammattiaan etsivälle ja työuraansa suunnittelevalle nuorelle? Koikkalainen ainakin ottaa varman päälle ja suosittaa alaa, jossa ollaan tekemisissä piikkilangan ja muuribetonin kanssa.

Näkymät ovat valoisat. Rautaa ja sementtiä kuluu nyt ja tulevaisuudessa paljon. Työmaata on pelkästään Suomen ja Venäjän välisellä rajaviivalla yli 1 300 kilometriä. Kun urakka on joskus 2055 valmis, ei astu Hietasen akan Urho-poikakaan enää noin vain ulkomaille.

Kun Suomi-poika nyt katselee synkkänä keittiön klasista marras-joulukuiseen tihkusateeseen, herää väkisinkin ajatus, että jonkinlainen raja-aita olisi ollut paikallaan jo vuosisatoja ja -tuhansia sitten. Tieto sen olemassaolosta olisi viisastuttanut esi-isiä sen verran, että he olisivat ymmärtäneet pysyä silloisilla asuinsijoillaan jossain Volgan mutkassa. Siellä ainakin aurinko nousee hieman aikaisemmin kuin Salpalinjalla.

Maailman myrskyt eivät kotipihaa hetkauta

Koskaan ei voi olla varma siitä, mitä tuleman pitää. Esimerkiksi siitä, sataako kenties jo tällä viikolla vähän tukevamman lumipeitteen. Yhtä hyvin se voi tulla tammikuun puolella. Koronamurheet sivuun, pääpointti on siinä, milloin on aika laittaa linnuille lisämurenta rinnan alle. Koikkalainen on pitänyt ohjeenaan sitä, että säännöllinen ruokinta alkaa, kun pakkanen on pysyvää ja maa valkoinen.

Tämä ei ole levottomassa maailmassa varmaankaan suurin ongelma, mutta ratkaistava on sekin. Koko talviruokintakin on kyseenalaistettu. Onko järkeä, että luonnon omaa järjestetystä rikotaan tuomalla joka talvi lämpimämmistä maista tonnikaupalla auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ynnä muita sekoituksia.

Koska ongelma ei ole kovin tähdellinen, siemenet odottavat jo siivekkäitä. Lintujen seuranta on näinä ankeina aikoina pieni, mutta päivittäinen ilo. Iso asia on sekin, että omalla takapihan tilkulla on jotain, jota maailman myrskyt eivät pääse huojuttamaan.

Viime viikolla Koikkalainen teki sellaisenkin mokan, että kertoi Kalle Päätalon Tampereen kotiosoitteen olleen Kirvestie 7. Oikea oli tietysti 22. Päätalonsa lukeneet ovat onneksi elämää ymmärtäviä ihmisiä. Pahakaan kämmi ei saa olla katuvalle ihmiselle kohtalokas. Toista kertaa ei Koikkalainen kuitenkaan uskalla näin isoilla asioilla leikkiä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X