Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttui kulutussodaksi pikavalloituksen sijaan

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Vladimir Putinin suunnitelma epäonnistui, mutta loppua sodalle ei näy.

Jo yli kolme kuukautta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Pikavalloituksen sijasta saatiin kulutussota. Koikkalainen odottaa, milloin erikoisoperaatio on Venäjälläkin reilusti vain sotaa. Luulisi, että kymmenet tuhannet kaatuneet ja haavoittuneet, miljoonat pakolaiset ja satojen miljardien aineelliset tappiot oikeuttaisivat jo käyttämään kauhujen kuukausista oikeaa nimitystä. Sotaa.

Lähi-idän sota 1973 kesti kuusi päivää. Sekin oli sota, ei erikoisoperaatio. Venäjän sanaseppoilu ei muuta tosiasioita. Se on vain ylimielistä venkoilua.

Kun kriisi pitkittyy, siihen tottuu. Sellainen on ihmisen mieli. Se ei ole vastuun pakoilua eikä itsensä pettämistä. Se on tapa selviytyä, päästä yli. Ihminen ottaa – tietoisesti tai tietämättään – vastaan vain sen määrän huonoa tietoa, minkä pystyy sulattamaan ja kestämään. Ukrainassa on käynyt niin, ja niin on käynyt myös maissa, joissa sotaa sivusta seurataan.

Putinin vastuu

Normaalilla ­järjellä ajateltuna tuntuisi, että ­Vladimir Putin olisi korviaan myöten kauhistunut, miten hirvittäviin mittasuhteisiin hänen outo päähänpinttymänsä, syvä vihansa ja totaalinen virhe­arviointinsa ovat johtaneet. Mutta kun ihminen menee ­liian pitkälle, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä vielä ­pidemmälle. ­Syyllinen on aina jossain ­muualla kuin omien kasvojen edessä olevassa ­peilissä.

Maallikosta on käsittämätöntä, että Ukrainan sodan seurauksista ei ehkä koskaan joudu vastaamaan se, joka sen on aiheuttanut. Putin antoi käskyn hyökätä Ukrainaan 24. helmikuuta. Hurskas toive oli, että maa on vallattu parissa päivässä, uudet nukkehallitsijat valittu vanhojen johtajien tilalle ja elämä jatkunut mallilla, johon on totuttu Venäjällä ja Valko-Venäjällä.

Ei demokratiaa, ei kansalaisoikeuksia. Vain tunkkaista diktatuuria, eliitin turmellusta, kansan kurjuutta.

Loppuuko sota sotimalla?

Ei onnistunut. ­Ukrainassa oltiin toista mieltä. Ukraina laittoi alusta saakka hanttiin ja laittaa hanttiin edelleen. Huonosti suunniteltu salamahyökkäys ei onnistunut: ­sodasta tuli kulutussota, joka voi pahimmillaan jat­kua jopa vuosia. Goljat on ajautunut umpi­kujaan ja syvään neuvottomuuden tilaan, mutta Daavidilla on takanaan muun maailman lähes jakamaton tuki. Goljat sotii vastentahtoisesti ja vain pakosta, Daavid taas tietää tarkkaan, minkä vuoksi se taistelee.

Alikersantti Antti Rokka sanoi, että sodat loppuvat sotimalla. Väitteessä on vinha perä, mutta itse asiassa sotakentillä luodaan vain neuvotteluasetelmat, hyvät tai huonot. Vasta neu­vottelupöydässä syntyvät sopimukset, ­joilla elämää voidaan sodan jälkeen jat­kaa. Sen on sanonut myös Ukrainan presidentti ­Volodymyr Zelenskyi.

Valitettavasti neuvottelupöytä ei ole vielä valmis.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X