Venäjän hyökkäys Ukrainaan surettaa, pelottaa ja vihastuttaa - Uskoa se ei kuitenkaan vie

Venäjän hyökkäys Ukrai­naan ei vaikuta perinteisiin. Se ei saa vaikuttaa, koska se merkitsisi barbaarisen hyökkäyksen hyväksymistä. Tänä­kin keväänä Koikkalainen teki siis vuotuisen matkan ­sipulikansan maille Kaakkois-­Viroon. Terveisiä vain niin Tartosta kuin Kallasten kalajuhlilta Peipsijärven länsirannalta. Siellä vilahti taas viikonloppu kavereiden kanssa.

Olihan se tietysti koko ajan ajatuksissa. Hirveä, käsittämätön, ruma, mielipuolinen eikä missään suhteessa tolkullinen Venäjän hyökkäys ­Ukrainaan. Kaakkois-Vironkin ilmatilassa singahteli ­maata vartioivia lentokoneita, mutta venäläisiltä koneilta se oli jo suljettu.

Luja tahto

Kevät oli Peipsijärven rannoilla jo pitkällä. Pistivätpä pälvisillä pelloilla silmään jo kevään ensimmäiset muutto­linnutkin. Ne olivat musta­variksia. Tunnelma oli kaksi­jakoinen. Ajatus keväästä nostatti rintaa, mutta samaan ­aikaan taustalla jumputti ­tieto, että mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Suurvallan väkivalta­koneisto möyhensi sitä vastaan noussutta ­Ukrainaa. Olisiko sitä enää voinut ­uskoa 2020-luvun ­Euroopassa, missä asiat oli jo totuttu hoitamaan neuvottelupöydissä eikä tunkkaisissa sotabunkkereissa?

Tapahtumat Ukrainassa surettavat, pelottavat ja vihastuttavat. Uskoa ne eivät ole kuitenkaan vieneet. Ukrainalaiset ovat valmiita taistelemaan maansa puolesta. Ukrainan yli ei noin vain kävellä, vaikka käytössä olisivat moderneimmat ja kalleimmat sotakoneet. Luja tahto on sodankäynnissäkin vahvempi voima kuin massiivinen ja murhaava tekninen ylivalta. Voittaja on se, jolla on moraalinen etulyöntiasema.

”On oltava rohkea”

Kallasten pikkukaupungin kaduilla ja rannassa pärisivät kalajuhlien kunniaksi karakatitsat, henkilöautojen koreihin rustatut, lentokonerenkaiset ajopelit. Tunnelma oli katossa, aurinko paistoi ja kauppa kävi myyntikojuissa. Tarjolla on monenlaisia Peipsijärven kalaherkkuja ja muita alueen tuotteita. Sotiva Ukraina oli kaukana, mutta silti lähellä.

Kysymys on siitä, kuinka pitkälle Ukraina kestää. Jokainen iltaan saatettu päivä on voitto. Kun Venäjän suunniteltu riemumarssi kääntyykin vastoinkäymisiksi, ruuvi Vladimir Putinin ympärillä kiristyy. Kotirintama on näen­näisen rauhallinen, mutta kuolleilla omilla sotilailla on Venäjälläkin sentään hintansa.

Miten suhtautua sotaan Suomessa? On oltava rohkea. On jatkettava elämää aivan niin kuin ennenkin, mutta tehtävä selväksi, että Venäjä on valinnut väärän tien. Suomessa on puutteensa, mutta se on kansalaisyhteiskunta ja oikeusvaltio, jossa pienimpiäkin kuunnellaan. Kallasten kalajuhlilta katsottuna voisi jopa väittää, että parempaa ei ole maailmassa ainakaan vielä keksitty.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!