Verot otetaan sieltä, mistä ne saadaan

Masentavan harmaa on helmikuinen sunnuntai.

Ei ennen tällaista ollut. Ennen oli kaikki paremmin. Ennen oli vaikka mitä.

Ei tullut paljon melskattua vene- eikä moottoripyöräveroa. Päätös oli oikea: veron keruu olisi tullut kalliimmaksi kuin siitä tulevat tuotot. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä.

Ei huonoa pidä toisella huonolla selittää, mutta vieläkään Koikkalainen ei ymmärrä, miksi ei enempää möykätty henkivakuutusten osittaisesta verovapauden kumoamisesta. Laki astuu voimaan kaikessa painollaan ensi vuonna.

Lakimuutoksen vastustaminen olisi Koikkalaisen mielestä ollut paljon isomman messun arvoinen kuin vene- ja moottoripyörävero. Se koski suurempaa kansanosaa, ja siinä oli kysymys elämisen perusasioista, ei harrastusluontoisista sivujutuista – jälkimmäisiäkään silti vähättelemättä.

Riskihenkivakuutusten korvaukset ovat olleet verovapaita 35 000 euroon saakka. Vähänkään nokkaansa pidemmälle ajattelevalle ihmiselle vakuutus on ollut itsestäänselvyys.

Se oli halpa ja hyvä hätävara kuolintapausten varalle. Se oli normaalia varautumista huonoihin päiviin. Kuolemahan tuppaa yleensä tulemaan yllättäen, ja silloin on jälkeenjääneillä muutakin ajateltavaa kuin raha-asiat.

Mutta eipä mitään. Juha Sipilä nyt rohmuaa rahaa, mistä vain saa, mutta olisipa luullut, että kykypuolue kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo olisi pannut hanttiin edes muodon vuoksi. Henkivakuutus on suoja, jota juuri hänen puolueensa kannattajat ovat arvostaneet. He ovat sitä vahvaa keskiluokkaa, joka haluaa pitää hommat mahdollisimman pitkälle omissa käsissä.

Ei riskihenkivakuutuksia lopetettu ole. Nyt samoista korvauksista saa vain maksaa huomattavasti suuremman vakuutusmaksun. Onko se oikein?

Rahasta on tietysti kysymys tässäkin. Verot otetaan sieltä, mistä ne on otettavissa. Nyt piti ottaa henkivakuutusten ottajilta lisää, kun samaan aikaan valtion tuloihin tuli aukko lahja- ja perintöveron alentamisen vuoksi.

Itse kukin miettiköön, onko se reilua peliä ja kohdellaanko siinä kaikkia kansalaisia tasavertaisesti. Koikkalainen on sitä mieltä, että ei ole ja että ei kohdella.

Nähty on, että kehnot päätökset voi myös perua. Kalliita manööverejä huonot lakien valmistelut ja niitten perumiset ovat, mutta onneksi Sipilän hallitus on tehnyt niin usein. Kiitos siitä, Juha!

Ei tarvitse rumpujen päristä, mutta Koikkalainen vartoo nyt, että järki voittaa riskihenkivakuutusten korvausten verotuksessakin. Lesket kiittävät, Juha!

Aina ei viitsisi valittaa, mutta huutavan ääni korvesta ja lähiöistä ei ole kuuluakseen siellä, missä päätöksiä tehdään. Palatseissa vain ihmetellään, miksi populismin aalto vyöryy niin Euroopassa kuin rapakon takana.

Koikkalaisen kaveri, Kainuusta maailmalle lähtenyt ja maailmaa myös nähnyt Esa Rissanen on viisas mies. Muina miehinä hän kysäisee pikkuseikkaa, että mitähän vallassaolijat ovat tehneet, jotta populismi ei nostaisi päätään.

Ukrainassa on näistä tyypeistä sanonta: heillä sataa nenään. Korkeat, notkuvien pöytien ääressä röyhtäilevät ylipalkatut EU-komissaarit eivät kuulemma uskalla mennä usvassa edes ulos. Pelkäävät hukkuvansa.

Ei Koikkalainen näistä mitään ymmärrä. Mitä nyt kaupungilla isoilta pojilta kuuli.